Kääpiöparta-agama Luna

Kun kävimme elokuussa hakemassa parta-agamamme Yodan kasvattajalta, saimme kuulla että kyllä meillekin vielä toinen agama tulee – siihen voisi mennä vuosi tai kaksi, mutta näin tulee käymään. Kasvattaja oli tässä oikeassa, mutta siihen menikin vain kaksi kuukautta! Toinen agamamme on kääpiöparta-agama Luna. Luna on kodinvaihtaja. Hänen entisen perheensä elämäntilanteen muututtua tyttö sai huolehtivan loppuelämän kodin meiltä. Vaihdettiin Lunalle heti kättelyssä uusi, vahvempi UV-putki ja ja laitettiin putkelle heijastukset.

Luna matkalla kotiinsa

 

Luna on syntynyt marraskuussa 2016 Belgiassa. Hänen kasvattajansa on kasvatustodistuksen mukaan Sven Faes. Luna on tuotu Suomeen ReptileManiacsin kautta alkuvuodesta, hän oli eläinkaupassa Lielahdessa pari kuukautta kunnes viime huhtikuussa muutti entiseen kotiinsa. Lokakuun lopussa 2017 Luna muutti meille. Luna oli lähtenyt huonosti kasvamaan ja on pienikokoinen. Onneksi tytölle on tullut kasvupyrähdys ja näiden muutamien meillä vietettyjen viikkojen aikana paino on jatkanut nousuaan ja nahka vaihtunut tiuhaan.

Luna on utelias

Luna sai viettää aikaa äidin vierellä kun isä siivosi terraarion

Luna on reipas syömään, utelias ja aktiivinen pikku lisko. Luna mielellään kiertelee ja kiipeilee terraariossaan sekä tulee aivan lasiin kiinni katsomaan mitä me täällä lasin toisella puolella puuhaillaan. Vaikka Luna on utelias terraarion ulkopuolista elämää kohtaan, hän viihtyy parhaiten omassa kodissaan eikä ole sylilisko. Hän on kuitenkin sen verran tottunut käsittelyyn ettei ole aggressiivinen, mutta koen että Luna hieman jännittää käsittelyä eikä hän yleensä uskalla esimerkiksi kiipeillä ihmisen päällä. Olen totuttanut Lunaa itseeni ottamalla sitä rauhassa käteen noin viideksi minuutiksi kerrallaan, sillä minusta on tärkeää että lisko on sen verran tottunut ihmisiin ettei se stressaa käsittelyä. Tuskin Lunasta syliliskoa tulee, vaikka eihän sitä tiedä. Lunan touhuja on ihana seurata, sillä sille aktiiviselle päälle sattuessaan hän on hyvinkin puuhakas. Monesti kääpiöparta-agamat viihtyvät parhaiten pienessä laumassa, ja olenkin makustellut sillä pitäisikö Lunalle hankkia liskokaveri. Saa nähdä 🙂

Kääpiöpartiksen hoito on aikalailla samanlaista kuin normipartiksen hoitaminen. Terraario saa olla pienempi ja ruoka on pienikokoisempaa, mutta perusasiat ovat samoja 🙂

<3: Linda

Ensimmäiset viikot parta-agaman kanssa

Meillä on reilun kuukauden ajan asustellut parta-agaman poikanen Yoda, ihka ensimäinen lemmikkini ikinä. On ollut mahtavaa tutustua Yodaan, hoitaa, huolehtia ja seurata pojan touhuja. Olen ollut aikamoinen hössöttäjä ja huolehtinut Yodan tarpeista todella huolellisesti, mutta nyt olen jo hieman rentoutunut. Matelijat ovat aivan uusi tuttavuus minulle, joten on pitänyt totutella ja oppia ymmärtämään parta-agaman tarpeita ja tapoja. On esimerkiksi ihan normaalia, jos partikset pitävät silloin tällöin paastopäivän eivätkä syö, mutta niinä päivinä kun Yoda on syönyt normaalia vähemmän olin aluksi ihan huolesta soikeana, vaikka mitään hätää ei ollut.

On ollut ihana saada kaikista maailman partiksista juuri Yoda meille! Hän on muutaman viikon asustellut uudessa aikuisterraariossaan. Se on männystä tehty ja päällystetty sävytetyllä venelakalla. Terra on 150 cm leveä, 50 cm korkea ja 60 cm syvä. Sisustuksena siellä on finnfoam-levystä kaiverrettu ja maalattu kivitausta, piiloja, oksia, kiviä, riippumatto ja tekokasveja. Lämpölampun alla on noin 41 astetta ja kylmässä päädyssä hieman alle 24 astetta.

Yoda pääsee joka päivä vähintään kerran jaloittelemaan terran ulkopuolelle. Yleensä aamupäivän aikana Yoda haluaa oma-aloitteisesti pois terrasta päästäkseen vessaan. Silloin hän juoksee terran kylmään päähän ja hän liikkuu edes takaisin lasin edessä, jolloin avaan terran lasin ja poika kävelee kädelleni. Vien Yodan kylppäriin, jonka lattialle hän tekee tarpeensa pääsääntöisesti. Voisi sanoa että Yoda on sisäsiisti 🙂

Yoda on vapaana aika paljon meidän kylppärissä lattialämmityksen ja sen vuoksi, että mistään nurkasta ei vedä. Hän tykkää juosta pitkin kylppäriä ja kiipeillä meidän päällä. Annetaan Yodan myös juosta itse kylppäristä takaisin terraan. Välillä hän kiipeile myös sohvalla. Lempipaikkana silloin on mennä ikkunalle ja tuijotella ulkona olevia autoja ja ohikulkijoita.

Yodan hoitaminen on helppoa. Pitää huolehtia, että perusasiat ovat kunnossa, kuten terran lämpötilat tulee olla sopivat. Yoda syö kaksi-kolme kertaa päivässä joko jättijauhomatoja, argentiinan torakkaa tai jamaikalaisia sirkkoja. Toki muitakin sopivia ötököitä voi tarjota. Lisäksi terrassa on koko ajan tarjolla salaattia, porkkanaa, kesäkurpitsaa tms., tosin Yodalle ne eivät maistu muutoin kuin vahingossa. Aikuisena ruokavaliossa tulisi olla enemmän kasviksia, mutta tässä kasvuvaiheessa poikaset tarvitsevat paljon proteiinia ja syövät siksi paljon ötökkää. Luonnossa partikset elävät aavikolla ja ne saavat tarvitsemansa veden syödystä ruuasta. Meillä on terrassa pieni vesikippo, jos sattuisi jano kuitenkin yllättämään.

Parta-agamat vaihtavat nahan osittain. Poikasena nahka vaihtuu tiuhaan, mutta aikuisena suurin piirtein vain kerran vuodessa. Yodalla on ollut nahka vaihtumassa oikeastaan koko ajan: ensin se vaihtui jaloista ja hännästä, sitten päästä ja vartalosta, nyt jälleen jalat ja häntä on vaihtamassa nahkaa. Nahanvaihdoissa tuleee huolehtia siitä, että vanha nahka lähtee kunnolla ja tarvittaessa vaikka kylvettää liskoa nahan pehmentämiseksi. Yodalla on hännästä tippunut reilun sentin pala kun vanha nahka oli jäänyt sinne kiinni. Muuten nahanvaihto on sujunut ongelmitta ja vanhan, harmaan nahan alta on paljastunut komea liskonpoika!

Notting Hill, museoita, piknik, Shake Shack ja kotiinpaluu

Valitsemamme hostelli Astor Queensway oli mitä mainioin monesta syystä. Ensinnäkin hinta oli kohdallaan: maksoimme neljän hengen huoneesta noin 22 euroa per henkilö per yö. Meille oli tärkeää se, että yöpaikka on siisti, rauhallinen, edullinen ja hyvällä sijainnilla, ja Astorissa yhdistyi ne kaikki. Käymme majapaikassa vain nukkumassa ja peseytymässä, joten rahat käytämme mieluummin johonkin muuhun kuin majoittumiseen. Kätevintä Astor Queenswayssä oli sen sijainti. Hostellin vieressä on Hyde Park, Notting Hill, paljon ruokakauppoja, kaksi metropysäkkiä ja useat bussilinjat kulkevat lähettyvillä. Lisäksi Astorissa sai aamiaisen £1 hintaan, joten ei tarvinnut  heti aamulla lähteä etsimään aamupalaa. Hostelli tarjosi ehdottomasti vastinetta rahoille.

Neljännen päivän aamun vietimme kävelemällä Notting Hillissä. Alue tuli tunnetuksi samannimisestä elokuvasta, jonka olimme katsoneet yhdessä viime uutena vuotena. Nautin värikkäistä taloista ja kiinnostavista yksityiskohdista.

Lontoossa kuuluu käydä museossa. Kaupungissa on lukuisia suuria museoita, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Tällä matkalla kävimme Science Museumissa ja British Museumissa. Päädyimme Science Museumiin hetkellä, jolloin siellä oli alkamassa ilmainen opastettu kierros avaruusnäyttelyyn, ja tietenkin osallistuimme kierrokselle. Saimme lähes yksityisen opastuksen loistavalta oppaalta, sillä kierroksella oli meidän lisäksemme vain yksi henkilö.

Museon jälkeen suuntasimme kauppaan hakemaan eväitä ja Hyde Parkiin piknikille. Oli ihanaa vain syödä, katsella ihmisiä ja lepäillä vihreässä puistossa lämpimänä kevätpäivänä.

Viimeisenä päivänä lentomme oli vasta illalla, joten aamulla ehdimme tutustumaan British Museumiin. Kohteenamme oli Rosettan kivi ja muumiot, eli museon ehkä kaikista tunnetuimmat artefaktit. Museossa kyllä riittäisi nähtävää useammalle päivälle ja tunnille, mutta olimme reissusta jo niin väsyneitä että lyhyt tutustumiskierros riitti meille.

Ennen kotiinlähtöä kävimme testaamasse Shake Shack -burgeriketjun, joka on rantautunut New Yorkista Lontooseen. Burgerin lisäksi otin chips and cheesen, ranskalaiset juustolla, paras herkku minkä voi kolmelta aamuyöllä saarivaltiossa ostaa. Shake Shackin chips and cheese ei kyllä maistunut kummoiselta, ja samaten burgeri oli pienoinen pettymys pihvin ja sämpylän vuoksi. Shake Shackista matka jatkui hostellille hakemaan tavaroita ja Victorian asemalle lentokenttäbussiin. Onneksi olimme varanneet riittävästi peliaikaa bussimatkaa, sillä ruuhkasta johtuen matka kesti lähes kolme tuntia eli puolet kauemmin kuin normaalisti. Minua alkoi matkan aikana jännittämään ehdimmekö ajoissa lennolle, joten bussilla kulkiessa kannattaa varautua viivytyksiin. Kentällä huomasimme lentomme lähtevän tunnin myöhässä, joten huokasimme helpotuksesta kun ei tarvinnut enää kiirehtiä.

Englannin loma oli paras loma koskaan! 🙂 Ihana Lauri yllätti kunnolla ja kaikki muutkin asiat menivät nappiin ❤

<3: Linda

Ylellisyyttä ja rosoisuutta

Ilma suosi meitä myös loman toisena aamuna. Menimme Hyde Parkiin kävelylle. Ihmettelimme paikallista tapaa pitää koirat puistossa vapaana: omistaja saattoi kävellä määrätietoisesti jopa 100 metriä koiransa edessä luottaen siihen, että kyllä se siellä perässä pysyy. Ihanaa että koirat saa kulkea vapaasti.

Menimme Harrodsin tavarataloon tutkimaan valikoimaa ja rikkaita arabialaisia, joita oli tavaratalossa paljon. Tavaratalo on sisältä kuin palatsi egyptiläisine hieroglyfeineen ja ylellisyyden tuntuineen. Ostimme lounassalaatit ja tuliaisiksi kaakaota. Lähdimme tavaratalosta kävellen etsimään puistoa tai edes penkkiä missä ruokailla, mikä ei ollut kovin helppo tehtävä sillä Knightsbridgen alueella on vain yksityisiä puistoja. Kävelimme noin puoli tuntia kunnes löysimme vilkkaan liikenteen keskellä olevan aukean ja istahdimme penkille syömään salaattia. Se oli ehkä paras salaatti koskaan. Kuvausintoni oli näemmä laanntunut, sillä otin todella vähän kuvia tänä päivänä.

Sää oli muuttunut koleammaksi ja penkillä syödessä tuli kylmä, joten hyppäsimme doubledeckeriin tietämättä bussin määränpäätä. Hypättiin pois Claphamissa. Seutu ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta, ja menimme Starbucksiin ilmaisen wifin vuoksi pohtimaan mitä seuraavaksi. Nykyisin Lontoossa asuva opiskelukaverini oli laittanut viestiä saatuaan somessa selville meidän olevan hoodeilla, joten suuntasimme hänen asuinseudulleen Brick Lanen lähettyville. Paikallisoppaan johdattamina menimme kuppilaan juomaan ja juttelemaan. Aurinko paistoi välillä niin kuumasti, että siinä sai lekotella pelkkä toppi päällä. Opiskelukaverini kanssa kävelimme vielä hänen trendikkäällä asuinalueellaan, jota kutsutaan uudeksi Camdeniksi.

Shoreditchistä menimme Westfieldin ostoskeskukseen toisen ja kolmannen zonen väliin. Westfield on älyttömän suuri ostoskeskus, ja kyllä siellä pää meni aika pyörälle. Mukaan lähti Ted Bakerin meikkipussi ja OriginalSourcen minttusuihkusaippua, mikä tuntuu iholla kihelmöivältä ja viilentävältä. Ostimme kauppakeskuksen Marks&Spencer ruokashopista vielä iltapala hostellilla syötäväksi. Jalat oli aivan loppu kaikesta kävelystä ja uni tuli taas nopeasti.

<3: Linda

Aikuisten telinevoimistelu

Aloitin tänä syksynä uusien opintojen lisäksi uuden harrastuksen, telinevoimistelun! Ajatus telinevoimistelun aloittamisesta kypsyi pitkin kesää. Salilla käyminen alkoi maistumaan puulta ja koin, että haluan oppia liikuntaharrastuksen myötä uusia taitoja sen sijaan, että keskittyisin pitämään lihaskunnostani (ja vartaloni estetiikasta) huolta. Kävin kesällä ja käyn edelleen silloin tällöin treenaamassa parkouria, jossa olen kokeillut mm. etuperinvolttia. Luulen, että parkour osittain innoitti aloittamaan telinevoimistelun, ja se on ollut niin oikea päätös! 🙂

Kuva: Pinterest

Porissa telinevoimistelua aikuisille järjestää kaksi urheiluseuraa, joista valitsin Porin naisvoimistelijat. Naisvoimistelun ryhmä on tarkoitettu aikuisille aloittelijoille ja 13+ nuorille, mutta minun lisäksesi ryhmässä ei ole muita aikuisia. Aluksi tuntui oudolta harjoitella yhdessä lasten kanssa, mutta siihen tottui nopeasti. Taidan lisäksi sopia mainiosti joukkoon, koska kaikki lapset eivät ole edes huomanneet että olen aikuinen.

Olen luonnostani kankea, enkä ole lapsenakaan osannut tai edes uskaltanut koittaa kärrynpyörää kummempia akrobatialiikkeita. Lähtötasoni harrastukseen oli siis nolla, lukuunottamatta keskivertoa parempaa lihaskuntoa. Asetin itselleni tälle lukuvuodella tavoitteeksi oppia etuperinvoltin, kiepin ja käsilläseisonnan. Olen jo onnistunut kiepissä muutaman kerran eikä etuperinvolttikaan kaukana ole, vaikken vielä ihan suorille jaloille laskeudu. Käsilläseisonta on liikkeistä varmaan hankalin, sillä se vaatii todella hyvää keskivartalonlihaksistoa.

Edellä mainittujen lisäksi olemme harjoitelleet mm. erilaisia puomikävelyitä, kärrynpyörää, arabialaista, flikkiä, kiintopyörähdystä, turmariipuntaa, köysikiipeilyä ja spagaattia. Ohjaajat suunnittelevat harjoituskerroille oman ohjelman ja tulevat paikalle valmistautuneina, joten voimistelijana ei pääse tylsistymään. Pidän siitä, että harjoittelu on monipuolista ja opittavaa on vaikka loppuiäksi.

Kuva: Pinterest

Käyn edelleen salilla, mutta harvemmin kuin ennen. Minusta telinevoimistelu on hyvä harrastus aikuiselle, sillä se kehittää lihaskuntoa, koordinaatiokykyä, notkeutta ja vartalon hallintaa, ja on kaiken lisäksi hauskaa. Minulle telinevoimisteluharkat on aina se viikon oma hetki, jolloin voin täydellisesti unohtaa muuhun elämään liittyvän stressin. On ihanaa huomata, että kehittyy, voimistuu ja notkistuu! 🙂

<3: Linda

Pähkinänsärkijä

Pääsin viikonloppuna toteuttamaan lapsuuden haaveeni: kävin katsomassa Pähkinänsärkijä-baletin! Siitä asti kun näin pienenä televisiossa ko. baletin, olen halunnut päästä näkemään sen livenä. Sattumalta reilu kuukausi sitten huomasin, että Brnon kansallisteatterin baletti tulee Tampereella esittämään Pähkinänsärkijän, joten ostin liput esitykseen samantien. Olin iloinen siitä, miten opiskelijoita tuetaan tällaisen korkeakulttuurin pariin, sillä lipuista sai mojovan opiskelija-alennuksen.

Balettitietämykseni ei ole kummoinen. Tanssin Englannissa asuessani balettia ja olen jopa ollut Newcastlessä balettikilpailuissa kilpailijana, mutta en silti koe että ymmärrän lajista paljoakaan. Sillä ei onneksi ole mitään väliä: tärkeintä on nauttia esityksestä ja ihailla tanssijoiden helponnäköisiä liikkeitä.

Pähkinänsärkijän juoni on yksinkertainen. On jouluyö, ja Klaara-niminen tyttö saa taikavoimia omaavalta kummisedältään lahjaksi pähkinänsärkijän. Yöllä hän näkee unta hiirien hyökkäyksestä, jolloin pähkinänsärkijä herää eloon ja puolustaa Klaaraa. Hiirikuningas tappaa pähkinänsärkijän, mutta Klaaran kyyneleet herättävät tämän eloon ja pähkinänsärkijä muuttuu prinssiksi. Prinssi vie Klaaran makeishaltijattaren maahan, jossa heille esitetään erilaisia tansseja.

Tampere-talolla järjestelyt toimivat hyvin, vaikka porukkaa oli todella paljon. Meillä oli hyvät paikat, joista oli ilo seurata tanssia. Kokemus oli huikea! Tampereen filharmonisen orkesterin säestys sai esityksen tuntumaan ylelliseltä. Alla voi katsoa parhaat palat esityksestä.

Ihanaa kun oli hyvä syy laittautua

Pähkinäsuklaaleivos balettikuvalla, tietysti 🙂

<3: Linda

Päiväni hiusmallina

Tällaisena pitkä- ja paksuhiuksisena kampaajakäynti verottaa lompakkoani reippaasti yli satasen verran, joten päätin kokeilla onneani säästää kuluissa ja hain hiusmalliksi. Valintatilaisuudessa oli reilut 30 hakijaa, joista viisi valittiin ja olin yksi heistä. Mahtavaa! Mallit valittiin KC:n värikoulutusta varten, joten hiuksia ei leikattu eikä tarvinnut pelätä että lähtisin kotiin poikatukkaisena.

Lopputulos on ihana! Sävy oli juuri sellainen, kuin olisin pyytänyt kampaajalta. Malleilta ei kysytty omista toiveista, mikä varmaan johtui siitä että tässä tilaisuudessa kaikkien hiusten sävyä muutettiin vain vähän. Suosittelen! 🙂

 

Skyrim on maailman paras peli

Tekee mieli hehkuttaa Skyrimiä, tuota vaatimattomasti maailman parasta peliä 🙂 Bethesda on julkaissut The Elder Scrolls -sarjaan kuuluvan pelin vuonna 2011. Olen pelannut sitä noin neljä vuotta, joista nykyisellä hahmollani kaksi vuotta. Skyrim luo onnistuneesti illuusion, että astuu toiseen maailmaan, joka on sanoinkuvaamattoman kaunis ja jossa on loputtomasti mahdollisuuksia.

Pelin perusidea on se, että pelaaja saa tietää olevansa Dovahkiin eli Dragonborn, ainoa henkilö, joka pystyy pelastamaan maailman lohikäärmeiltä ja lohikäärmejumala Alduinilta. Samalla Skyrimissä on meneillään sisällissota, jossa toiset haluavat pysyä Impeurimissa ja toiset haluavat erota siitä. Ennen pääpahiksen kukistamista edessä on liuta muita tehtäviä, jotka kerryttävät pelaajan kokemuspisteitä hänen valitsemissaan taidoissa ja tekevät pelaajasta vahvemman.

Skyrim on paikoin hyvin kuumottava peli. Etenkin Falmer-luolat ovat olleet pelottavia. Falmerit olivat alunperin lumihaltioita, mutta Dwemerit houkuttelivat heidät syömään Blackreachin sieniä, minkä vuoksi he muuttuivat sokeiksi ja kammottaviksi Falmereiksi. Aika kuluu luolia kolutessa todella nopeasti, sitä vain huomaa että on viettänyt luolassa jo muutaman tunnin!

Parasta Skyrimissa on sen avoin maailma. Voi käydä kauppaa, tehdä taikajuomia, ryhtyä vampyyriksi tai ihmissudeksi, ostaa ja sisustaa talon, murtautua taloihin, vaeltaa, tutkia luolia, takoa aseita ja haarniskoja, joutua vankilaan ja paeta sieltä, lukea kirjoja, liittyä varkaiden ja/tai salamurhaajien kiltaan, opiskella maagiksi kollegessa, mennä naimisiin, auttaa kylien ihmisiä ja tietysti pelastaa maailma lohikäärmeiltä. Hahmosta voi rakentaa soturin, jousiampujan, taistelijamaagin, salamurhaajan, velhon, tai mitä tahansa näiden väliltä.

Hahmoni rotu on Nord. Loin hahmostani eräänlaisen ihannetaistelijaminän. Sillä on vaaleat hiukset, siniset silmät, hoikka vartalo, vahvat silmämeikit ja sotamaalaus kasvoilla. Alunperin hahmostani piti tulla pure mage, täysmaagi, joka keskittyisi pääasiassa destruction-taikoihin. Jouskari osoittautui kuitenkin niin tehokkaaksi ja käteväksi aseeksi, että pelaan nykyisin jousiampuja-maagi-yhdistelmällä. Taikakoulukunnista hahmoni on fokusoitunut destruction- ja conjuration-taikoihin. Molemmat koulukunnat ovat tasolla 100. Hahmo on erikoistunut light armoriin. Light armoreista olen lähes koko pelin käyttänyt tuplaenchantattua Forsworn-armoria, ulkonäön vuoksi tietenkin 🙂 Seuraajina minulla on tällä hetkellä Ilia ja Vigilance-koira.

Hahmoni on tasolla 65. Pelitunteja on hyvin paljon, mutta valitettavasti (tai onneksi) en tiedä kuinka paljon. Olen pelannut läpi main quest linen ja kaikki side quest linet. Jäljellä on loputon määrä miscellaneous questejä. Olen etsinyt vaeltamalla ympäri maailmaa tutkimattomia luolia ja paikkoja, mutta niitä löytyy enää hyvin harvakseltaan. Ongelmani on enenevissä määrin siis se, että peli alkaa jo olla loppuun koluttu. Kuitenkin seuraava the Elder Scrolls ilmestyy ilmeisesti vasta vuonna 2019. Odottavan aika on pitkä, joten riittäisiköhän kiinnostusta vielä kolmannen hahmon luomiselle, ehkä stealth-tyyppiselle tällä kertaa?

Matkan varrella olen ottanut screen shotteja, tässä joitakin niistä 🙂

Skyrimissä on onnistuttu sävellystyössä. Aistit terästäytyivät pelatessa aina tiettyjen kappaleiden alkaessa soimaan. Oli hieno hetki kuulla tämä Dragonborn-kappale sinfoniaorkesterin säestämänä Video Games Live -konsertissa Helsingin jäähallissa viime vuonna.

Kesä 2014 oli erityisen kuuma ja silloin rikottiin lämpötilaennätyksiä. Vaikka meneillään oli ”kuumin viikko koskaan”, niin se ei estänyt minua ja ystävääni herra erikoisrajajääkäriä pelaamasta Skyrimiä asunnossani. Prioriteetit kunniaan 🙂

Fus Ro Dah!

<3: Linda