Sirkkojen kasvatusohjeet

Hyönteiset tulevaisuuden ruokana puhuttavat, sillä maapallon kantokyky ei kestä nykyistä ja kasvavaa lihankulutustamme. Aasiassa hyönteisruoka on arkipäivää, mutta länsimaiselle enemmistölle ötököiden popsiminen aiheuttaa vielä puistatusta. Trendikäs ja ekologinen edelläkävijä kuitenkin syö jo sirkkapihvejä, ja astetta pidemmälle pääsee kasvattamalla ruokaötöt itse. Niin mekin teemme, vaikka sirkkojen loppusijoituspaikka ei olekaan oma suu (ainakaan vielä). En väitä olevani asiantuntija sirkkojen kasvatuksen suhteen, mutta kerron miten me olemme onnistuneet siinä.

Sirkat lisääntyvät kuin itsestään pienellä hoidolla. Ennen sirkkafarmin perustamista kannattaa valita kasvatettava laji. Hyvä kriteeri lajin valitsemiseen on mahdollisimman hiljainen sirkka, sillä pahimmillaan siritys voi kuulostaa korvasi vieressä huutavalta palosireeniltä ja parhaimmillaan rentouttavilta luontoääniltä. Sitäkin kannattaa miettiä kuinka helposti lajin mahdolliset karanneet päässeet yksilöt ryhtyvät lisääntymispuuhiin asunnossa. Vaikka ötököitä söisikin, niitä ei välttämättä halua metsästää ruuaksi sängyn alta ja sohvalta. Meillä kasvaa jamaikankenttäsirkkoja ja voin suositella niitä. Mikään sirkkalaji ei ole täysin hiljainen, mutta jamakainkenttäsirkkojen siritys on vaimeaa ja jopa rentouttavaa. Sirkat asuvat kylpyhuoneen yhteydessä olevassa saunassa, joten suihkussa siritystä kuunnellessa voi kuvitella olevansa tropiikissa. Mukavaa on myös se, että pomppisen sijaan laji mieluummin juoksentelee, mikä auttaa niiden kiinnisaamisessa.

Sirkat tarvitsevat terraarion tai vastaavan asumuksekseen. Meillä sirkat asuvat muovisissa laatikoissa, joiden reunat ovat tarpeeksi korkeat jotta ötökät eivät pääse karkuun. Emme pidä kansia muovilaatikoissa, jotta ilmanvaihto on paras mahdollinen.  Muovilaatikoissa sirkoilla on piiloja, ruokaa ja vettä. Vesi ei saa olla nestemäisessä muodossa, sillä sirkat hukkuvat nestemäiseen veteen. Käytämme pallon muotoista vesigeeliä, josta sirkat voivat syödä tarvitsemansa nesteen. Ruokana on sekä kuiva- että tuoreruokaa: kalanruokahiutaleita ja  puurohiutaleita sekä tuoreita kasviksia kuten porkkanaa, kurkkua ym. Aikuisilla sirkoilla on laatikossaan lisäksi munintaboksi, joka on tehty raejuustopurkista. Munintaboksissa on kosteaa kookosturvetta. Munintaboksi vaihdetaan uuteen 1-2 viikon välein riippuen siitä, kuinka paljon aikuisia sirkkoja kullakin hetkellä on ja kuinka paljon munia on tullut.

Sirkat asuvat kolmessa eri laatikossa. Nuorimmat asuvat hautomossa, joka on tavallinen muovilaatikko, johon on siirretty munintaboksit.  Munista kuoriutuneet pikkusirkat  eli pinheadit näyttävät muurahaisilta. Pikkusirkoille on tehty silta, jota pitkin ne pääsevät munintaboksista hautomon pohjalle. Pohjalle on sirkoille ruokaa. Pinheadit kasvavat nopeasti, josta ne siirretään isompaan laatikkoon. Tässä laatikossa sirkat saavat kasvaa, vaikkakin ne jotka saamme kiinni päätyvät hirmuliskojemme kitaan. Nopeimmat selviytyvät ja saavat kasvaa aikuisiksi jatkamaan sukua. Aikuiset sirkat asuvat 58x38x40 eli 60 litraisessa laatikossa. Kun suurin sirkkasyöppömme Yoda kasvaa itse aikuiseksi, eivät aikuiset sirkatkaan ole enää turvassa pedoilta. Näitä aikuisia sirkkoja saatamme  myös itse tulevaisuudessa maistaa.

Kotikasvatetuilla sirkoilla kasvaa näin hieno parta-agama 🙂 

<3: Linda

Kääpiöparta-agama Luna

Kun kävimme elokuussa hakemassa parta-agamamme Yodan kasvattajalta, saimme kuulla että kyllä meillekin vielä toinen agama tulee – siihen voisi mennä vuosi tai kaksi, mutta näin tulee käymään. Kasvattaja oli tässä oikeassa, mutta siihen menikin vain kaksi kuukautta! Toinen agamamme on kääpiöparta-agama Luna. Luna on kodinvaihtaja. Hänen entisen perheensä elämäntilanteen muututtua tyttö sai huolehtivan loppuelämän kodin meiltä. Vaihdettiin Lunalle heti kättelyssä uusi, vahvempi UV-putki ja ja laitettiin putkelle heijastukset.

Luna matkalla kotiinsa

 

Luna on syntynyt marraskuussa 2016 Belgiassa. Hänen kasvattajansa on kasvatustodistuksen mukaan Sven Faes. Luna on tuotu Suomeen ReptileManiacsin kautta alkuvuodesta, hän oli eläinkaupassa Lielahdessa pari kuukautta kunnes viime huhtikuussa muutti entiseen kotiinsa. Lokakuun lopussa 2017 Luna muutti meille. Luna oli lähtenyt huonosti kasvamaan ja on pienikokoinen. Onneksi tytölle on tullut kasvupyrähdys ja näiden muutamien meillä vietettyjen viikkojen aikana paino on jatkanut nousuaan ja nahka vaihtunut tiuhaan.

Luna on utelias

Luna sai viettää aikaa äidin vierellä kun isä siivosi terraarion

Luna on reipas syömään, utelias ja aktiivinen pikku lisko. Luna mielellään kiertelee ja kiipeilee terraariossaan sekä tulee aivan lasiin kiinni katsomaan mitä me täällä lasin toisella puolella puuhaillaan. Vaikka Luna on utelias terraarion ulkopuolista elämää kohtaan, hän viihtyy parhaiten omassa kodissaan eikä ole sylilisko. Hän on kuitenkin sen verran tottunut käsittelyyn ettei ole aggressiivinen, mutta koen että Luna hieman jännittää käsittelyä eikä hän yleensä uskalla esimerkiksi kiipeillä ihmisen päällä. Olen totuttanut Lunaa itseeni ottamalla sitä rauhassa käteen noin viideksi minuutiksi kerrallaan, sillä minusta on tärkeää että lisko on sen verran tottunut ihmisiin ettei se stressaa käsittelyä. Tuskin Lunasta syliliskoa tulee, vaikka eihän sitä tiedä. Lunan touhuja on ihana seurata, sillä sille aktiiviselle päälle sattuessaan hän on hyvinkin puuhakas. Monesti kääpiöparta-agamat viihtyvät parhaiten pienessä laumassa, ja olenkin makustellut sillä pitäisikö Lunalle hankkia liskokaveri. Saa nähdä 🙂

Kääpiöpartiksen hoito on aikalailla samanlaista kuin normipartiksen hoitaminen. Terraario saa olla pienempi ja ruoka on pienikokoisempaa, mutta perusasiat ovat samoja 🙂

<3: Linda

Tuore maisteri täällä!

Vihdoinkin minulla on filosofian maisterin paperit ovat kourassa, vaikkakaan eivät kirjaimellisesti, sillä posti tuo ne luultavasti tässä alkuviikon aikana. Tie maisteriksi oli pitkä ja rikas, ja opin etenkin kivikkoisesta gradupolusta paljon.

Parasta opiskelussa oli ehdottomasti Erasmus-vaihto. Eurooppalaisen Erasmus-vaihdon kautta tuhannet ovat saaneet mahdollisuuden edulliseen opiskelijavaihtoon ja sitä kautta luoneet elämän kestäviä kansainvälisiä ystävyyksiä, rakkaussuhteita, tutustuneet uusiin makuihin, tapoihin ja perinteisiin. Oli vaihtokohde mikä tahansa, kaupan päälle tulee useiden kulttuureiden kulttuuri- ja kielikylpy – en ole ikinä elänyt niin kansainvälisessä ympäristössä kuin vaihtoaikana. Olin itse asiassa kuluneen viikonlopun aikana juhlimassa Erasmus-vaihdossa tavanneen parin kihlajaisia, joita mukana juhlimassa oli toinen kihlautunut Erasmus-pari. Kansainvälisyyskin oli seurannut mukana, sillä juhlijat edustivat 13 eri kansallisuutta.

Koen myös, että vaihtoaika muutti minua vahvimmin sellaiseksi ihmiseksi kuin nykyisin olen. Yksin vieraaseen maahan muuttaminen pakottaa laittamaan itsensä likoon, tutustumaan uusiin ihmisiin ja luomaan uuden verkoston. Erasmus-ihmisiä voisi kuvailla ihaniksi, avarakatseisiksi, sosiaalisiksi ja suvaitsevaisiksi. Joukko muodosti ison perheen, jossa oli hyvä olla. Vaihtoaika on ollut yksi elämäni onnellisimmista ajoista.

Vaikeinta tutkinnossa oli graduprosessi. Aloitin gradun suunnittelun syksyllä 2014. En tuohon aikaan tarttunut toimeen hanakasti, vaan keskityin suorittamaan tutkinnosta uupuvat syventävät opinnot. Seuraavana syksynä ryhdyin järjestelmällisemmin pohtimaan gradua. Aihe oli selvillä, joten etsin tutkimuskirjallisuutta ja kirjoitin tutkimuksen taustalukua.

Tuolloin työttömyys oli mediassa iso puheenaihe ja aloin panikoimaan mahdollisuuksiani työllistyä humanistisella tutkinnolla. Keksin täydentää tutkintoa johtamisen ja organisoinnin sivuaineopinnoilla, joihin keskityin kevätlukukauden. Opiskelu oli haastavaa, sillä minulla ei ollut edes pääsykoekirjoista saatua esitietoa tai työelämän kokemusta alalta. Koin myös kurssien työmäärän ja vaatimustason korkeana. Pidin kuitenkin yllättävän paljon opinnoista ja nälkä kasvoi syödessä: pelkkä sivuaine ei riittänyt, vaan halusin saada maisterin paperit myös kauppiksesta. Huomasin, että kandin papereilla ja suorittamalla vähintään 25 opintopisteen kokonaisuuden johtamisessa vähintään arvosanalla 3 on hakeminen maisteriohjelmaan mahdollista. Deadlinena oli kuitenkin saada opinnot pakettiin jouluun mennessä. Tein sinnikkäästi töitä ja olin hukkua työmäärään, mutta onnistuin ja laitoin hakupaperit kauppakorkeaan.

Nyt oli siis kevät 2016 aikaa keskittyä graduun. Alkuvuosi sujui hyvin. Tutustuin kulttuuriperintöprosessi-teoriaan, jota käytin teoreettisena viitekehyksenä gradussani. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää alkukevään huomattavasti tehokkaammin ja ryhtyä jo tässä vaiheessa tekemään tutkimushaastatteluja. Kirjoittamisen katkaisi kauppakorkean pääsykokeet huhtikuussa ja heti sen perään uusi työpaikkani oppaana, sillä työn huolella hoitaminen vaati erinomaista perehtymistä aiheeseen. Loppukevään tein töitä ja opiskelin samalla lisää uuteen työhöni liittyviä asioita. Kesä meni myös töissä.

Syksyllä aloitin maisteriopinnot kauppakorkeakoulussa innoissani uuden oppimisesta. Lukuvuonna 2016-2017 tein hurjan määrän opintopisteitä kauppakorkeakouluun ja samalla tutkimukseni kuusi tutkimushaastattelua sekä niiden litteroinnit. Käytännössä kirjoitin graduni analyysin kesällä 2017 käydessäni samalla kokopäivätöissä. Viimeistelin analyysin ja gradun syksyn ensimmäisen opintojakson aikana tehdessäni samalla opintoja kauppiksessa (sisältäen uuden gradun kirjoittamisen aloituksen!). Valmista tuli ja sain maisterin paperit.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että minun olisi pitänyt gradua aloittaessani ottaa härkää sarvista kiinni tiukemmalla otteella ja kirjoittaa työ nopeammin. Olin aluksi liian varovainen ja epävarma. Käytin turhan paljon aikaa taustojen selvittämiseen, tutkimuskirjallisuuden hakuun ja teoriaan tutustumiseen. Lisäksi minun olisi pitänyt kuunnella itseäni enemmän graduprosessissa ja luottaa omaan näkemykseeni työstä. Mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa ja kaiken vatvomisen jälkeen olen ensimmäisen maisterin tutkintoni ansainnut 🙂

<3: Linda

Ensimmäiset viikot parta-agaman kanssa

Meillä on reilun kuukauden ajan asustellut parta-agaman poikanen Yoda, ihka ensimäinen lemmikkini ikinä. On ollut mahtavaa tutustua Yodaan, hoitaa, huolehtia ja seurata pojan touhuja. Olen ollut aikamoinen hössöttäjä ja huolehtinut Yodan tarpeista todella huolellisesti, mutta nyt olen jo hieman rentoutunut. Matelijat ovat aivan uusi tuttavuus minulle, joten on pitänyt totutella ja oppia ymmärtämään parta-agaman tarpeita ja tapoja. On esimerkiksi ihan normaalia, jos partikset pitävät silloin tällöin paastopäivän eivätkä syö, mutta niinä päivinä kun Yoda on syönyt normaalia vähemmän olin aluksi ihan huolesta soikeana, vaikka mitään hätää ei ollut.

On ollut ihana saada kaikista maailman partiksista juuri Yoda meille! Hän on muutaman viikon asustellut uudessa aikuisterraariossaan. Se on männystä tehty ja päällystetty sävytetyllä venelakalla. Terra on 150 cm leveä, 50 cm korkea ja 60 cm syvä. Sisustuksena siellä on finnfoam-levystä kaiverrettu ja maalattu kivitausta, piiloja, oksia, kiviä, riippumatto ja tekokasveja. Lämpölampun alla on noin 41 astetta ja kylmässä päädyssä hieman alle 24 astetta.

Yoda pääsee joka päivä vähintään kerran jaloittelemaan terran ulkopuolelle. Yleensä aamupäivän aikana Yoda haluaa oma-aloitteisesti pois terrasta päästäkseen vessaan. Silloin hän juoksee terran kylmään päähän ja hän liikkuu edes takaisin lasin edessä, jolloin avaan terran lasin ja poika kävelee kädelleni. Vien Yodan kylppäriin, jonka lattialle hän tekee tarpeensa pääsääntöisesti. Voisi sanoa että Yoda on sisäsiisti 🙂

Yoda on vapaana aika paljon meidän kylppärissä lattialämmityksen ja sen vuoksi, että mistään nurkasta ei vedä. Hän tykkää juosta pitkin kylppäriä ja kiipeillä meidän päällä. Annetaan Yodan myös juosta itse kylppäristä takaisin terraan. Välillä hän kiipeile myös sohvalla. Lempipaikkana silloin on mennä ikkunalle ja tuijotella ulkona olevia autoja ja ohikulkijoita.

Yodan hoitaminen on helppoa. Pitää huolehtia, että perusasiat ovat kunnossa, kuten terran lämpötilat tulee olla sopivat. Yoda syö kaksi-kolme kertaa päivässä joko jättijauhomatoja, argentiinan torakkaa tai jamaikalaisia sirkkoja. Toki muitakin sopivia ötököitä voi tarjota. Lisäksi terrassa on koko ajan tarjolla salaattia, porkkanaa, kesäkurpitsaa tms., tosin Yodalle ne eivät maistu muutoin kuin vahingossa. Aikuisena ruokavaliossa tulisi olla enemmän kasviksia, mutta tässä kasvuvaiheessa poikaset tarvitsevat paljon proteiinia ja syövät siksi paljon ötökkää. Luonnossa partikset elävät aavikolla ja ne saavat tarvitsemansa veden syödystä ruuasta. Meillä on terrassa pieni vesikippo, jos sattuisi jano kuitenkin yllättämään.

Parta-agamat vaihtavat nahan osittain. Poikasena nahka vaihtuu tiuhaan, mutta aikuisena suurin piirtein vain kerran vuodessa. Yodalla on ollut nahka vaihtumassa oikeastaan koko ajan: ensin se vaihtui jaloista ja hännästä, sitten päästä ja vartalosta, nyt jälleen jalat ja häntä on vaihtamassa nahkaa. Nahanvaihdoissa tuleee huolehtia siitä, että vanha nahka lähtee kunnolla ja tarvittaessa vaikka kylvettää liskoa nahan pehmentämiseksi. Yodalla on hännästä tippunut reilun sentin pala kun vanha nahka oli jäänyt sinne kiinni. Muuten nahanvaihto on sujunut ongelmitta ja vanhan, harmaan nahan alta on paljastunut komea liskonpoika!

Erasmus reunion Cambridgessä

Vietin elokuun lopussa miniloman Cambridgessä parhaiden Erasmus-kaverien kanssa. Olin Erasmus-vaihdossa 2011-2012 (miten kauan sitten!) Englannin Chesterissä ja tulin läheiseksi kolmen ranskalaisen kanssa. Olemme pitäneet säännöllisesti yhteyttä viestien, Skypen ja tapaamisten kautta, joissa vuorotellen olemme vierailleet kunkin luona. Margaux asuu nykyisin Cambridgessä unkarilaisen miehensä kanssa, ja vierailu hänen luonaan oli tällä kertaa vuorossa.

Matkustus paikasta toiseen voi olla varsin puuduttavaa. Matkustin ensin Porista Onnibussilla Helsinkiin, jonka jälkeen vuorossa oli juna lentokentälle, lento, ja bussi lentokentältä Cambridgeen. Kävikin niin, että Helsingin lentokenttäjunassa viereisiin penkkeihin istahti pari tyyppiä, jotka varmistivat minulta olihan tämä juna menossa lentokentälle. Aloimme juttelemaan ja kävi ilmi, että olimme kaikki menossa samalle lennolle! Sainkin sitten seuraa lentokenttähengailuun ja myös itse lennolle, sillä kone ei ollut aivan täynnä joten pääsimme istumaan samalle penkkiriville. Heathrow’n päässä nämä kaksi lontoolaista vielä ohjasivat minut oikeaan bussiterminaaliin, jotta pääsisin helposti Cambridgen bussiini. Ihanaa kun tuntemattomat uskaltaa ottaa kontaktia!

Daphné ja Margaux olivat vastassa Cambridgessä. Oli ilta, mutta valvoimme silti myöhään jutellen kuulumisistamme. Emme olleet nähneet kahteen vuoteen, muttei yhtään tuntunut siltä!

Säät suosi lähes koko matkan ajan. Oli ihanaa tutustua kaupunkiin lämpötilan ollessa yli 20 astetta. Cambridge vaikutti sympaattiselta ja kauniilta pieneltä kaupungilta, jossa oli kotoisa olo. Pohdimme Cambridgen olevan samankaltainen kuin vaihtokaupunkimme Chester, mutta suurempi. Yllätyin siitä, miten maaseutu ja kaupunki yhdistyivät Cambridgessä, sillä aivan keskellä kaupunkia oli lehmiä!

Ensimmäisenä iltana menimme elokuvafestivaaleille katsomaan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Elokuva näytettiin ulkona keskellä kaunista Englannin maaseutua. Kentälle oli pystytetty kolme muovista puhallettua valkokangasta, joista näytettiin samaan aikaan kolmea eri elokuvaa. Jokainen katsoja sai oman radiolähettimen, jonka kautta joko omilla tai lainakuulokkeilla elokuvan äänet tulivat korvaan. Tapahtuma oli loppuunmyyty, ja siellä oli paljon paikallisia lapsiperheitä.

Lehmiä näkyi myös matkalla Cambridge Film Festivaleille noin tunnin kävelymatkan päähän kaupungin keskustasta.

Matkan varrella näkyi myös tällaisia paikallisia taloja

Radiokanavalta 3 kuului Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Matkan toisena päivänä oli lähes 30 astetta lämmintä. Ostimme liput Cambridge puntingiin eli jokiveneeseen, jota ohjattiin käsivoimin. Jokivene kiersi kanaalissa Cambridgen kuuluisan yliopiston eri collegeiden välissä, ja veneen ohjaaja kertoi samalla hauskoja ja kiinnostavia juttuja liittyen ympäröiviin collegeihin.

Daphné, Margaux ja minä

Bridge of sighs eli Huokausten silta. Silta yhdistää yliopiston collegen osia, ja opiskelijat ovat tarinan mukaan kovasti huokailleet sillalla mennessään tenttiin

Illalla menimme syömään Bella Italiaan. Paikan jälkiruoka ei pettänyt tälläkään kertaa.

Viimeinen aamu oli sateinen. Menimme aamiaiselle viehättävään ravintolaan, jonka huikean hyvä earl grey tarjoiltiin suurehkossa punaisessa kannussa. Tämä kannullinen oli siis vain minulle. Sateisesta ilmasta johtuen vietimme viimeisen illan lähinnä hengaillen, jutellen ja kumoten pullon punaista Bordeauxia, jonka Daphné oli Ranskasta tuonut mukanaan. Oli kaikin puolin erityisen mukava reunion!

<3: Linda

Parta-agaman poikanen Yoda

Meillä on uusi perheenjäsen, pieni parta-agaman poikanen Yoda! Yoda tuli meille 26.8. Nurmijärveltä suoraan kasvattajalta. Hän on kuoriutunut 15.5., joten pian hän on nelikuinen. Tällä hetkellä poika on 37cm pitkä ja painaa 187gr. Parta-agamat kasvavat 50-60 cm mittaiseksi, ja kasvattajan mukaan Yodasta tulee iso poika.

Laurin eläinallergian vuoksi olin jo heittänyt nurkkaan kaikki toiveet kissoista ja koirista. Kuvittelin allergiakoteihin sopiviksi ainoastaan akvaariot ja käärmeet, eikä ajatus etenkään luikertelevista otuksista, joille on yksi hailee kuka niitä ruokkii, kiinnostanut. Kesän aikana Porin metsässä Lauri kuitenkin kysyi että mitäs jos hankitaan lisko? Yllätyin kysymyksestä ja aloimme miettimään vaihtoehtoja. Ensimmäisen mieleen tuli gekot, ja asiaa kotona tutkittuamme ajattelimme leopardigekon olevan sopiva lemmikki meille. Ne kun ovat helppohoitoisia ja hauskoja. Tutkin lisää vaihtoehtoja, enkä voinut olla innostumatta parta-agamista! Parta-agamat ovat päiväaktiivisia, uteliaita, kesyjä, rauhallisia, ja viihtyvät sekä yksin terraariossa, terraariossa ihmisten touhuja katsellen että myös terraarion ulkopuolella ihmisten käsittelyssä. Mitä mainioin lisko meille siis!

Toki myös parta-agamissa oli puolia, jotka eivät niin miellyttäneet ja huolestuttivat minua, täysin kokematonta mitä tulee lemmikkieläimiin. Yksi niistä oli se, että parta-agamat syövät eläviä hyönteisiä: jauhomatoja, sirkkoja, torakoita, vahakoisan toukkia jne. Kavahdan yleensä pienintäkin ötökkää etenkin jos sellainen tulee vastaan sisätiloissa. Ötökkäkammoa lievitti se, että luin ja kuulin muilta parta-agaman omistajilta niihin tottuvan todella nopeasti, sekä se että Lauri lupasi ottaa suurimman vastuun ruokinnasta. Toinen huolenaiheeni liittyi otuksien jätöksiin, jotka ovat pahanhajuisia ja suhteellisen suurikokoisia. Liskoa ei voi oikein opettaakaan sisäsiistiksi. Jätöksistäkin Lauri lupasi ottaa suurimman vastuun. Näin jälkikäteen ajateltuna edellämainitut asiat ovat pieni paha siitä ilosta, että Yoda ihastuttaa joka päivä.

Yoda haettiin Nurmijärveltä kasvattajalta, jolla on pitkä kokemus parta-agamista ja jonka tukeen voimme luottaa eläimen oston jälkeen. Eläinkaupat saattavat hankkia liskonsa tukusta, jonne ne ovat tulleet muun muassa Saksasta, Puolasta ja Ruotsista. Alkuperämaata ja kuoriutumispäivää ei ole tukkueläimistä saatavilla. Tukkueläimiä tuskin on käsitelty paljoa niiden ollessa pieniä. Näitä syistä halusin agaman nimenomaan kasvattajalta, jotta siitä on pidetty hyvää huolta pienestä pitäen. Saimme kasvattajalta mukaan myös paketin sirkkoja ja jauhomatoja. Yoda matkusti Nurmijärveltä kotiin sylissäni styroksilaatikossa, jossa sitä oli lämmittämässä puolen litran vesipullo. Hän oli koko matkan ajan rauhallinen, mitä nyt muutaman kerran innostui kun kuuli sirkkojen rapinaa.

Yodan ensihetket kotona 

Yoda on ollut meillä kaksi viikkoa. Hän on alusta asti ollut utelias ja rauhallinen. Pidimme häntä sylissä jo heti saapumispäivänä. Yoda tykkää katsella ikkunasta ohi kulkevia autoja, kiipeillä, metsästää sirkkoja ja tietenkin lämmitellä. Vaihtolämpöisinä eläimiä parta-agamat tarvitsevat terraarioonsa lämmittelypaikan, jossa lämpö kohoaa ainakin 40 asteeseen. Ilman lämpöä eläimen ruuansulatus ei esimerkiksi toimi. Nuoret parta-agamat suositellaan laittamaan ensin pienempään terraarioon, sillä liian iso terraario voi pelottaa niitä. Meilläkin Yoda on 75 cm leveässä terraariossa. Se alkaa kuitenkin olla jo liian pieni pojalle, ja ensi viikonloppuna siirrämme Yodan uuteen, Laurin tekemään terraarioon, joka on 150 cm leveä. Saamme sitten seurata miten Yoda peuhaa uudessa kodissaan!

Opiskelu kauppakorkean maisteriohjelmassa

Olen lukuvuoden opiskellut päätoimisesti kauppakorkeakoulussa. Opiskelen kaksivuotisessa asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmaan eli tuttavallisemmin ALMAssa. Vaikka ohjelma sisältää 120 op, joutuu yleensä tekemään enemmän opintoja täydentävien opintojen vuoksi. Päämääräni on tehdä kahdessa vuodessa opintosuunnitelmaani kuuluvat 159 op, joista 70 tein ensimmäisenä opiskeluvuotena. Gradun osuus opintopistemäärästä on suuri. Käyn opintojen ohella töissä ja viimeistelen edellisen tutkinnon gradua, joten aika työllistäviä päiviä on ollut takana ja tulee vielä olemaan. Ensimmäisen vuoden olen ainakin onnistunut pysymään aikataulussa, mistä olen ylpeä.

Odotukseni opintojen työmäärän suhteen olivat realistiset. Kurssien eteen joutuu tekemään paljon työtä, esseitä, ryhmätöitä, oppimispäiväkirjoja ja tenttejä. Läsnäolopakkoa on  yllättävän paljon akateemisiksi opinnoiksi. Akateemista vapautta ei ole tässä ohjelmassa nimeksikään, vaan pakolliset opinnot ja pakollinen sivuaine on tarkasti määritelty. Muutamia kursseja saa itse valita ennalta määrättyjen vaihtoehtojen joukosta. Maisteriohjelmani on siis tiukasti strukturoitu, mikä helpottaa opintojen suunnittelua.

Millaisia kursseja ohjelmaan sitten sisältyy? Koska ohjelmaan voi hakea myös muulla kuin kauppatieteellisellä tutkinnolla, (hakijalla tulee kylläkin olla kauppatieteellisiä opintoja tehtynä vähintään 25 op), opiskelijalle tulee usein täydentäviä opintoja. Täydentävät opinnot tulevat maisteritutkinnon 120 opintopisteen päälle ja niitä voi olla enintään 60. Itse pääsin sisään humanistisen tiedekunnan kandilla ja täydentäviä opintoja tuli tehtäväksi 30 op edestä. Niihin kuuluu mm. kustannuslaskennan perusteet, kirjanpito ja tilinpäätös, taloustieteen perusteet, tilastotieteen perusteet, markkinoinnin perusteet, strateginen johtaminen yms., eli kauppatieteilijälle erittäin hyödyllisiä peruskursseja. Varsinaisia maisteriopintoja ovat johtamisen ja organisoinnin syventävät opinnot, kieliopinnot, tutkinnon muut opinnot ja asiantuntijaorganisaatioiden ja -palvelujen sivuainekokonaisuus. Tutkinnon muut opinnot ovat pääasiassa vapaasti valittavia. Valitsin niihin tulevaisuuden tutkimusta ja muutaman hajakurssin.

Suurin osa kursseista on ollut laadultaan hyviä. Osa opettajista on aivan erinomaisia ja osaavat rakentaa kurssista kiinnostavan ja hyödyllisen kokonaisuuden, tosin kaikkien kurssien vetäjät eivät ole näin motivoituneita. Tuntumani mukaan ainakin maisteriopiskelijat antavat paljon palautetta kursseista ja älähtävät, jos kurssin laatu ei vastaa odotuksia. Hyvä juttu, sillä palautetta antamalla kursseja on mahdollista kehittää.

Kaiken kaikkiaan olen ollut ensimmäiseen opiskeluvuoteen tyytyväinen. Kova hinku olisi jo työelämään, joten motivaatio ensi lukuvuoteen on kohdillaan 🙂

<3: Linda

Häiden no no -lista

Kuulun siihen joukkoon, jotka tykkäävät suunnitella häitään jo kauan ennen kuin sopivaa toista puoliskoa on edes tiedossa. Nyt kun menimme Laurin kanssa kihloihin tein ensimmäisen todellisen asian häiden eteen, laskin mahdollisen vierasmäärän ja sen perusteella laskin, kuinka suuri hääbudjetti tarvitaan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten vaikka muutamaan vuoteen ei tanssita häitä niin onpahan hääsuunnitelmat jo hyvällä mallilla. Koin tärkeäksi hahmotella sen, mitä häissä en ehdottomasti halua. Myöhemmin voisin sitten tehdä listan niistä asioista, jotka on ehdottoman tärkeitä.

• Perinteiset hääleikit. En tunne oloani mukavaksi useiden silmäparien edessä leikkiessä. Tähän kuuluu myös se, että mekkona alta ei noukita sukkanauhaa kaikkien nähden. Ymmärrän kyllä leikkien viihdearvon, ja hääbingo voisi olla sopiva kompromissi leikiksi.
• Alkoholi. Haluan, että laatu korvaa määrän alkoholin suhteen, ja kauhuskenaarioni on, että loppuillasta vieraat örveltävät ympäripäissään. Minusta häät eivät ole sellainen tapahtuma, jossa Virosta tuotu ilmainen viina on juhlassa pääosassa ja loppuillasta pelkää kompastuvansa kalja- ja siideritölkkeihin. En kuitenkaan kannata mitään absolutistilinjaa, vaan viiniä ruuan kanssa ja ehkä jokin viskibuffetti yms.,  jossa saisi maistella.
• Huonotasoinen buffetti. Ruoka on minulle tärkeää mutta olen ruuan suhteen nirso, joten laadukkaan pitopalvelun valitseminen on luultavasti tunnelman kannalta merkittävin asia. Ei mitään majoneesipastasalaatteja, silliä, laatikoita, kumiperunoita, ruskeaa kastiketta, vaan oikeasti hyvää ruokaa. Makuasiahan se on, mutta tähän haluan panostaa.
• Liikaa tilpehööriä. Tuntuisi kurjalta ostaa paljon Kiina-kamaa, jotka heitettäisiin illan jälkeen roskiin tai joita pitäisi yrittää myydä eteenpäin. Less is more, haluan hääpaikan itsessään olevan sen verran kaunis, että se ei vaadi suuria koristeluita. Askartelu ja näpertäminen kun ei muutenkaan ole lempipuuhaani.
• Lapsuuskuvat. Ne ovat minusta mauttomia häissä.
• Kirkkohäät. Voisin mennä kirkossa naimisiin, jos vihkitilaisuudessa ei tarvitsisi kuunnella jumalan sanaa ja laulaa virsiä.
• Suuri vierasmäärä. Meidän häistä tulee sisarusten määrästä johtuen joka tapauksessa isot, mutta tarkoitan sitä että en halua kutsua häihin aivan lähisuvun ja lähimpien ystävien lisäksi muita. Viihdyn parhaiten pienessä ihmisjoukossa, joten häissä on tärkeää pitää vierasmäärä sopivana koostuen läheisimmistä ihmisistä.
• Olkaimeton häämekko/muhkea tyllihäämekko. Häämekon pitää istua ja olla kantajansa näköinen, joten kukin tyylillään. Tosin vielä muutama vuosi sitten itsekin haaveilin muhkeasta mekosta, joten muutokset mielipiteessä ovat hyvin mahdollisia.

<3: Linda

Notting Hill, museoita, piknik, Shake Shack ja kotiinpaluu

Valitsemamme hostelli Astor Queensway oli mitä mainioin monesta syystä. Ensinnäkin hinta oli kohdallaan: maksoimme neljän hengen huoneesta noin 22 euroa per henkilö per yö. Meille oli tärkeää se, että yöpaikka on siisti, rauhallinen, edullinen ja hyvällä sijainnilla, ja Astorissa yhdistyi ne kaikki. Käymme majapaikassa vain nukkumassa ja peseytymässä, joten rahat käytämme mieluummin johonkin muuhun kuin majoittumiseen. Kätevintä Astor Queenswayssä oli sen sijainti. Hostellin vieressä on Hyde Park, Notting Hill, paljon ruokakauppoja, kaksi metropysäkkiä ja useat bussilinjat kulkevat lähettyvillä. Lisäksi Astorissa sai aamiaisen £1 hintaan, joten ei tarvinnut  heti aamulla lähteä etsimään aamupalaa. Hostelli tarjosi ehdottomasti vastinetta rahoille.

Neljännen päivän aamun vietimme kävelemällä Notting Hillissä. Alue tuli tunnetuksi samannimisestä elokuvasta, jonka olimme katsoneet yhdessä viime uutena vuotena. Nautin värikkäistä taloista ja kiinnostavista yksityiskohdista.

Lontoossa kuuluu käydä museossa. Kaupungissa on lukuisia suuria museoita, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Tällä matkalla kävimme Science Museumissa ja British Museumissa. Päädyimme Science Museumiin hetkellä, jolloin siellä oli alkamassa ilmainen opastettu kierros avaruusnäyttelyyn, ja tietenkin osallistuimme kierrokselle. Saimme lähes yksityisen opastuksen loistavalta oppaalta, sillä kierroksella oli meidän lisäksemme vain yksi henkilö.

Museon jälkeen suuntasimme kauppaan hakemaan eväitä ja Hyde Parkiin piknikille. Oli ihanaa vain syödä, katsella ihmisiä ja lepäillä vihreässä puistossa lämpimänä kevätpäivänä.

Viimeisenä päivänä lentomme oli vasta illalla, joten aamulla ehdimme tutustumaan British Museumiin. Kohteenamme oli Rosettan kivi ja muumiot, eli museon ehkä kaikista tunnetuimmat artefaktit. Museossa kyllä riittäisi nähtävää useammalle päivälle ja tunnille, mutta olimme reissusta jo niin väsyneitä että lyhyt tutustumiskierros riitti meille.

Ennen kotiinlähtöä kävimme testaamasse Shake Shack -burgeriketjun, joka on rantautunut New Yorkista Lontooseen. Burgerin lisäksi otin chips and cheesen, ranskalaiset juustolla, paras herkku minkä voi kolmelta aamuyöllä saarivaltiossa ostaa. Shake Shackin chips and cheese ei kyllä maistunut kummoiselta, ja samaten burgeri oli pienoinen pettymys pihvin ja sämpylän vuoksi. Shake Shackista matka jatkui hostellille hakemaan tavaroita ja Victorian asemalle lentokenttäbussiin. Onneksi olimme varanneet riittävästi peliaikaa bussimatkaa, sillä ruuhkasta johtuen matka kesti lähes kolme tuntia eli puolet kauemmin kuin normaalisti. Minua alkoi matkan aikana jännittämään ehdimmekö ajoissa lennolle, joten bussilla kulkiessa kannattaa varautua viivytyksiin. Kentällä huomasimme lentomme lähtevän tunnin myöhässä, joten huokasimme helpotuksesta kun ei tarvinnut enää kiirehtiä.

Englannin loma oli paras loma koskaan! 🙂 Ihana Lauri yllätti kunnolla ja kaikki muutkin asiat menivät nappiin ❤

<3: Linda

Romanttinen yllätys Chesterissä

Tätä aamua olin odottanut eniten koko lomalla. Meillä oli junaliput pohjois-Englantiin Chesteriin, jossa olin Erasmus-vaihdossa 2011-2012. Chester on ehdoton lempikaupunkini, eikä pelkästään unohtumattoman vaihtovuoden ansiosta.

Lähdettiin aamulla Queenswaystä kohti Eustonin asemaa. Olimme asemalla hyvissä ajoin, jotta ehtisimme syömään siellä aamiaisen ennen parin tunnin junamatkaa. Pret A Manger on yksi lempparikahvilaketjuistani ja sieltä haimmekin aamupalan. Oli jälleen ihan uskomattoman hienoa huomata miten tehokkaasti kaikki on organisoitu kahvilassa, sillä vaikka se oli tupaten täynnä jonottavia ihmisiä saimme ruokamme alle viidessä minuutissa. Pihalla oli sopivan lämpöistä jopa minulle, joten nautimme kahvit, croissantit, pan au chocolatin ja puuron pihalla ihmetellen kiireisiä lontoolaisia. Ennen junan lähtöä kävin vielä WH Smithissä ostamassa pari pokkaria matkalukemistoksi.

Kahden tunnin junamatka sujui jännittäen tulevaa päivää. Chester on minulle todella tärkeä paikka ja olin jo pitkään halunnut käydä siellä Laurin kanssa. Saapuessamme asemalle huomasimme hauskan jutun, jonka olin unohtanut: Chesterissä haisi ihan navetalle! Lauri oli siitä ihmeissään, mutta selitin että kaupungissa ei ole jatkuvasti vastaavaa hajua, välillä vaan 😀

Olin todella innoissani kävellessämme Chesterissä, minulle pitkästä aikaa ja Laurille ensimmäistä kertaa. Näytin tien, jota pitkin kävelin eniten, sillä se tie johtaa kaupungilta vanhaan kotitalooni. Nykyinen asukas piti entisen huoneeni ikkunaa auki samalla tavalla kuin olin itsekin pitänyt.

Kiertelimme kampuksella, kävimme kirjastossa vessassa ja kirjakaupassa ostamassa yliopiston logolla varustetun muistivihon. Olisin halunnut ostaa uuden yliopistohupparin, mutta kokoni oli harmiksi loppunut.

Kello tuli liki puolta päivää ja alkoi olla nälkä, joten menimme sympaattiseen The Bouverie-pubiin lounastamaan. Saimme kiireetöntä ja henkilökohtaista palvelua päivän ensimmäisinä asiakkaina. Burgereiden kyytipoikana otimme alkoholijuomat, minä siiderin ja Lauri oluen pubilounaan kunniaksi.

Bouverista kävelimme tiilitalojen vierustaa kohti keskustaa ja ylitimme kanaalin kaupunginmuureille, joiden päälle kipusimme. Chesteriä ympäröi roomalaisaikoihin juurensa ulottavat muurit, joita kiertämällä näkee Walesiin asti.  Ohitimme kaupungin linnan, kun Lauri pysähtyy suutelemaan ja polvistuu eteeni sormusrasia kädessään. Minua kosittiin ❤ Tämä oli tähän astisen elämäni romanttisin hetki. Kosinta tuli täytenä yllätyksenä ja olin otettu siitä, miten Lauri oli suunnitellut kaiken kauniiksi etukäteen. Sormukset oli ostettu hyvissä ajoin ja harkiten, ja hän oli piilottanut sormukset sukan sisään, jotta yllätys ei paljastuisi. Olin haaveillut juuri tällaisesta tavasta lupautua toiselle ❤

Jatkoimme matkaa muureja pitkin eteenpäin onnellisena kihlaparina ❤ Pysähdyimme välillä valokuvaamaan joenvartta, amfiteatteria ja Eastgaten kelloa, mikä on maan kuvatuin kello Big Benin jälkeen.

Kihlausta juhlistimme englantilaisella cream teallä. Söimme skonssit vaniljachain makuisen teen kera Mad Hattersin teehuoneessa. Loppupäivänä kiertelimme kaupoissa ja istuimme pari tuntia perienglantilaisessa The Boot Inn pubissa ennen junamatkaa takaisin Lontooseen. Aivan ihana päivä ❤

<3: Linda