Tykkään kuvata katuja. Kaupungeissa on kivaa kävellä ja katsella ympärillä olevia rakennuksia, rakennelmia ja luontoa. Katujen kuvaamisesta jää itselle kivat muistot, sillä niiden kautta voi palata niihin hetkiin kun tallusteli ihan oikeasti siinä paikassa. Asuin Kanadan Ontarissa suurten järvien rannalla Thunder Bayssä lukuvuoden 2013-2014. Tässä pikkukaupungissa ei itseni lisäksi näkynyt paljoa muita kävelijöitä, lukuunottamatta alkoholiongelmaisia alkuperäiskansoja, joiden asema maassa on todella surullinen. Kaupungissa oli oikeastaan kaksi keskustaa, sillä se syntyi Fort Williamin ja Port Arthurin kaupunkien yhdistyessä 1970-luvulla. Ehkä kunnollisen ydinkeskustan puutteesta kaupunkiin ei ole muodostunut aluetta, jossa kahvilat, kaupat ja palvelut olisivat kaikki jalkojen ulottuvilla, vaan paikasta toiseen pääsi kätevästi ainoastaan autolla. Toisaalta tällainen autojen ehdoilla rakentaminen ei välttämättä ole niin tavatonta rapakon toisella puolella.
Thunder Bayssä on Fort Williamin puolella alkuperäiskansojen reservaatti. Alkuperäiskansojen sosioekonominen asema on muuhun väestöön verrattuna huono ja sosiaaliset ongelmat ovat suuria, mikä näkyi Thunder Bayssäkin selvästi. Työttömyys ja alkoholismi on yleistä. Empiirisestä näkökulmastani ongelmat olivat muun väestön mielestä alkuperäisasukkaiden itsensä aiheuttamia. Tästä keskusteltiin yliopistossa loistavan Steve Jobbitin vetämällä European Imperalism in 20th Century -kurssin seminaarissa. Kurssi rakentui siten, että joka luentoa varten luimme kirjan ja kirjoitimme siitä miniesseen, josta sitten seminaarissa keskusteltiin. Luimme ensimmäisenä Niall Fergusonin teoksen Empire, jossa Ferguson argumentoi näennäisen uskottavasti, että imperialismi oli kaikille alkuperäiskansoille hyvä asia johtuen mm. infrastruktuurin kehityksestä. Järkytyin teosta käsittelevässä seminaarissa, miten samaa mieltä kanadalaiset kanssaopiskelijani olivat Fergusonin ajatusten kanssa ja tässä keskustelussa tuli esiin vahva ajatus siitä, että Thunder Bayssäkin alkuperäiskansojen ongelmat ovat täysin heidän omasta laiskuudestaan johtuvaa. Olin täysin eri mieltä asiasta, ja sain kuulla opettajalta jälkikäteen että esseeni oli selvästi koko luokan kriittisin. Luojan kiitos kurssin edetessä luimme lisää sekä imperialismia puolustavia että kritisoivia teoksia, mikä johti siihen että luokka heräsi ajattelemaan asiaa myös toiselta kantilta. Kuriositeettina sellainen hauska juttu, että kurssin vetäjä tervehti meitä aina sanomalla hello comrades.
Thunder Bayssä järjestettiin alkuperäisväestöön liittyvä elokuvafestivaali, jossa kävin kävin katsomassa dokumentaarisen elokuvan We were children. Elokuva kertoi ajasta, kun alkuperäisasukkaiden lapset oli lähetettävä pois kotoa sisäoppilaitoksiin, joiden tarkoituksena oli assimiloida heidät muuhun väestöön. Monet lapsista unohtivat äidinkielensä ja kokivat häpeää omasta kulttuuristaan sisäoppilaitosten toiminnan seurauksena. Lisäksi lapsia pahoinpideltiin ja käytettiin hyväksi. Ei ole ihme, että pitkäaikainen kollektiivinen riisto ja kaltoinkohtelu jättää jäljet, joita ei ihan hetkessä paikata. Onneksi nykyään virallinen kanta on se, että alkuperäiskansojen kielen ja kulttuurin säilyttämistä on tuettava.
Olen kuvannut katuja ja joitakin kohteita katujen varsilla, pääasiassa asuintaloja. Kaikki kuvat on Thunder Baystä.
Trans-Canada highway
Trans-Canada Highway
Yellow School bus
Niin pohjoisamerikkalaista
Tyypillinen asuinalue Tbayssä
Tämä talo on sympaattinen!
Huomatkaa keltainen vesiposti
Onko tämä se mökki Hannusta ja Kertusta 😀
Suomeen liittyvät jutut näkyi Tbayssä monin tavoin
Luonnonläheisyys yllätti. Thunder Bayssä oli normaalia, että autoteillä, tienvarsilla tai ylipäänsä lähes missä tahansa kulki peuroja. Kampusalueella on nähty myös susia, mutta onneksi ne ovat harvassa. Kampuksen pihalla oli säännöllisin väliajoin Emergency-nappeja, joista pystyi hälyttämään helposti apua. Pääasiassa ne olivat tosin ihmisten aiheuttamaa vaaraa vastaan. Ne lisäsi kyllä kätevästi turvallisuuden tunnetta.
Suomi näkyi myös tällä tavalla
<3: Linda
Miss Linda Maria 