Tuore maisteri täällä!

Vihdoinkin minulla on filosofian maisterin paperit ovat kourassa, vaikkakaan eivät kirjaimellisesti, sillä posti tuo ne luultavasti tässä alkuviikon aikana. Tie maisteriksi oli pitkä ja rikas, ja opin etenkin kivikkoisesta gradupolusta paljon.

Parasta opiskelussa oli ehdottomasti Erasmus-vaihto. Eurooppalaisen Erasmus-vaihdon kautta tuhannet ovat saaneet mahdollisuuden edulliseen opiskelijavaihtoon ja sitä kautta luoneet elämän kestäviä kansainvälisiä ystävyyksiä, rakkaussuhteita, tutustuneet uusiin makuihin, tapoihin ja perinteisiin. Oli vaihtokohde mikä tahansa, kaupan päälle tulee useiden kulttuureiden kulttuuri- ja kielikylpy – en ole ikinä elänyt niin kansainvälisessä ympäristössä kuin vaihtoaikana. Olin itse asiassa kuluneen viikonlopun aikana juhlimassa Erasmus-vaihdossa tavanneen parin kihlajaisia, joita mukana juhlimassa oli toinen kihlautunut Erasmus-pari. Kansainvälisyyskin oli seurannut mukana, sillä juhlijat edustivat 13 eri kansallisuutta.

Koen myös, että vaihtoaika muutti minua vahvimmin sellaiseksi ihmiseksi kuin nykyisin olen. Yksin vieraaseen maahan muuttaminen pakottaa laittamaan itsensä likoon, tutustumaan uusiin ihmisiin ja luomaan uuden verkoston. Erasmus-ihmisiä voisi kuvailla ihaniksi, avarakatseisiksi, sosiaalisiksi ja suvaitsevaisiksi. Joukko muodosti ison perheen, jossa oli hyvä olla. Vaihtoaika on ollut yksi elämäni onnellisimmista ajoista.

Vaikeinta tutkinnossa oli graduprosessi. Aloitin gradun suunnittelun syksyllä 2014. En tuohon aikaan tarttunut toimeen hanakasti, vaan keskityin suorittamaan tutkinnosta uupuvat syventävät opinnot. Seuraavana syksynä ryhdyin järjestelmällisemmin pohtimaan gradua. Aihe oli selvillä, joten etsin tutkimuskirjallisuutta ja kirjoitin tutkimuksen taustalukua.

Tuolloin työttömyys oli mediassa iso puheenaihe ja aloin panikoimaan mahdollisuuksiani työllistyä humanistisella tutkinnolla. Keksin täydentää tutkintoa johtamisen ja organisoinnin sivuaineopinnoilla, joihin keskityin kevätlukukauden. Opiskelu oli haastavaa, sillä minulla ei ollut edes pääsykoekirjoista saatua esitietoa tai työelämän kokemusta alalta. Koin myös kurssien työmäärän ja vaatimustason korkeana. Pidin kuitenkin yllättävän paljon opinnoista ja nälkä kasvoi syödessä: pelkkä sivuaine ei riittänyt, vaan halusin saada maisterin paperit myös kauppiksesta. Huomasin, että kandin papereilla ja suorittamalla vähintään 25 opintopisteen kokonaisuuden johtamisessa vähintään arvosanalla 3 on hakeminen maisteriohjelmaan mahdollista. Deadlinena oli kuitenkin saada opinnot pakettiin jouluun mennessä. Tein sinnikkäästi töitä ja olin hukkua työmäärään, mutta onnistuin ja laitoin hakupaperit kauppakorkeaan.

Nyt oli siis kevät 2016 aikaa keskittyä graduun. Alkuvuosi sujui hyvin. Tutustuin kulttuuriperintöprosessi-teoriaan, jota käytin teoreettisena viitekehyksenä gradussani. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää alkukevään huomattavasti tehokkaammin ja ryhtyä jo tässä vaiheessa tekemään tutkimushaastatteluja. Kirjoittamisen katkaisi kauppakorkean pääsykokeet huhtikuussa ja heti sen perään uusi työpaikkani oppaana, sillä työn huolella hoitaminen vaati erinomaista perehtymistä aiheeseen. Loppukevään tein töitä ja opiskelin samalla lisää uuteen työhöni liittyviä asioita. Kesä meni myös töissä.

Syksyllä aloitin maisteriopinnot kauppakorkeakoulussa innoissani uuden oppimisesta. Lukuvuonna 2016-2017 tein hurjan määrän opintopisteitä kauppakorkeakouluun ja samalla tutkimukseni kuusi tutkimushaastattelua sekä niiden litteroinnit. Käytännössä kirjoitin graduni analyysin kesällä 2017 käydessäni samalla kokopäivätöissä. Viimeistelin analyysin ja gradun syksyn ensimmäisen opintojakson aikana tehdessäni samalla opintoja kauppiksessa (sisältäen uuden gradun kirjoittamisen aloituksen!). Valmista tuli ja sain maisterin paperit.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että minun olisi pitänyt gradua aloittaessani ottaa härkää sarvista kiinni tiukemmalla otteella ja kirjoittaa työ nopeammin. Olin aluksi liian varovainen ja epävarma. Käytin turhan paljon aikaa taustojen selvittämiseen, tutkimuskirjallisuuden hakuun ja teoriaan tutustumiseen. Lisäksi minun olisi pitänyt kuunnella itseäni enemmän graduprosessissa ja luottaa omaan näkemykseeni työstä. Mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa ja kaiken vatvomisen jälkeen olen ensimmäisen maisterin tutkintoni ansainnut 🙂

<3: Linda

Erasmus reunion Cambridgessä

Vietin elokuun lopussa miniloman Cambridgessä parhaiden Erasmus-kaverien kanssa. Olin Erasmus-vaihdossa 2011-2012 (miten kauan sitten!) Englannin Chesterissä ja tulin läheiseksi kolmen ranskalaisen kanssa. Olemme pitäneet säännöllisesti yhteyttä viestien, Skypen ja tapaamisten kautta, joissa vuorotellen olemme vierailleet kunkin luona. Margaux asuu nykyisin Cambridgessä unkarilaisen miehensä kanssa, ja vierailu hänen luonaan oli tällä kertaa vuorossa.

Matkustus paikasta toiseen voi olla varsin puuduttavaa. Matkustin ensin Porista Onnibussilla Helsinkiin, jonka jälkeen vuorossa oli juna lentokentälle, lento, ja bussi lentokentältä Cambridgeen. Kävikin niin, että Helsingin lentokenttäjunassa viereisiin penkkeihin istahti pari tyyppiä, jotka varmistivat minulta olihan tämä juna menossa lentokentälle. Aloimme juttelemaan ja kävi ilmi, että olimme kaikki menossa samalle lennolle! Sainkin sitten seuraa lentokenttähengailuun ja myös itse lennolle, sillä kone ei ollut aivan täynnä joten pääsimme istumaan samalle penkkiriville. Heathrow’n päässä nämä kaksi lontoolaista vielä ohjasivat minut oikeaan bussiterminaaliin, jotta pääsisin helposti Cambridgen bussiini. Ihanaa kun tuntemattomat uskaltaa ottaa kontaktia!

Daphné ja Margaux olivat vastassa Cambridgessä. Oli ilta, mutta valvoimme silti myöhään jutellen kuulumisistamme. Emme olleet nähneet kahteen vuoteen, muttei yhtään tuntunut siltä!

Säät suosi lähes koko matkan ajan. Oli ihanaa tutustua kaupunkiin lämpötilan ollessa yli 20 astetta. Cambridge vaikutti sympaattiselta ja kauniilta pieneltä kaupungilta, jossa oli kotoisa olo. Pohdimme Cambridgen olevan samankaltainen kuin vaihtokaupunkimme Chester, mutta suurempi. Yllätyin siitä, miten maaseutu ja kaupunki yhdistyivät Cambridgessä, sillä aivan keskellä kaupunkia oli lehmiä!

Ensimmäisenä iltana menimme elokuvafestivaaleille katsomaan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Elokuva näytettiin ulkona keskellä kaunista Englannin maaseutua. Kentälle oli pystytetty kolme muovista puhallettua valkokangasta, joista näytettiin samaan aikaan kolmea eri elokuvaa. Jokainen katsoja sai oman radiolähettimen, jonka kautta joko omilla tai lainakuulokkeilla elokuvan äänet tulivat korvaan. Tapahtuma oli loppuunmyyty, ja siellä oli paljon paikallisia lapsiperheitä.

Lehmiä näkyi myös matkalla Cambridge Film Festivaleille noin tunnin kävelymatkan päähän kaupungin keskustasta.

Matkan varrella näkyi myös tällaisia paikallisia taloja

Radiokanavalta 3 kuului Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Matkan toisena päivänä oli lähes 30 astetta lämmintä. Ostimme liput Cambridge puntingiin eli jokiveneeseen, jota ohjattiin käsivoimin. Jokivene kiersi kanaalissa Cambridgen kuuluisan yliopiston eri collegeiden välissä, ja veneen ohjaaja kertoi samalla hauskoja ja kiinnostavia juttuja liittyen ympäröiviin collegeihin.

Daphné, Margaux ja minä

Bridge of sighs eli Huokausten silta. Silta yhdistää yliopiston collegen osia, ja opiskelijat ovat tarinan mukaan kovasti huokailleet sillalla mennessään tenttiin

Illalla menimme syömään Bella Italiaan. Paikan jälkiruoka ei pettänyt tälläkään kertaa.

Viimeinen aamu oli sateinen. Menimme aamiaiselle viehättävään ravintolaan, jonka huikean hyvä earl grey tarjoiltiin suurehkossa punaisessa kannussa. Tämä kannullinen oli siis vain minulle. Sateisesta ilmasta johtuen vietimme viimeisen illan lähinnä hengaillen, jutellen ja kumoten pullon punaista Bordeauxia, jonka Daphné oli Ranskasta tuonut mukanaan. Oli kaikin puolin erityisen mukava reunion!

<3: Linda

Notting Hill, museoita, piknik, Shake Shack ja kotiinpaluu

Valitsemamme hostelli Astor Queensway oli mitä mainioin monesta syystä. Ensinnäkin hinta oli kohdallaan: maksoimme neljän hengen huoneesta noin 22 euroa per henkilö per yö. Meille oli tärkeää se, että yöpaikka on siisti, rauhallinen, edullinen ja hyvällä sijainnilla, ja Astorissa yhdistyi ne kaikki. Käymme majapaikassa vain nukkumassa ja peseytymässä, joten rahat käytämme mieluummin johonkin muuhun kuin majoittumiseen. Kätevintä Astor Queenswayssä oli sen sijainti. Hostellin vieressä on Hyde Park, Notting Hill, paljon ruokakauppoja, kaksi metropysäkkiä ja useat bussilinjat kulkevat lähettyvillä. Lisäksi Astorissa sai aamiaisen £1 hintaan, joten ei tarvinnut  heti aamulla lähteä etsimään aamupalaa. Hostelli tarjosi ehdottomasti vastinetta rahoille.

Neljännen päivän aamun vietimme kävelemällä Notting Hillissä. Alue tuli tunnetuksi samannimisestä elokuvasta, jonka olimme katsoneet yhdessä viime uutena vuotena. Nautin värikkäistä taloista ja kiinnostavista yksityiskohdista.

Lontoossa kuuluu käydä museossa. Kaupungissa on lukuisia suuria museoita, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Tällä matkalla kävimme Science Museumissa ja British Museumissa. Päädyimme Science Museumiin hetkellä, jolloin siellä oli alkamassa ilmainen opastettu kierros avaruusnäyttelyyn, ja tietenkin osallistuimme kierrokselle. Saimme lähes yksityisen opastuksen loistavalta oppaalta, sillä kierroksella oli meidän lisäksemme vain yksi henkilö.

Museon jälkeen suuntasimme kauppaan hakemaan eväitä ja Hyde Parkiin piknikille. Oli ihanaa vain syödä, katsella ihmisiä ja lepäillä vihreässä puistossa lämpimänä kevätpäivänä.

Viimeisenä päivänä lentomme oli vasta illalla, joten aamulla ehdimme tutustumaan British Museumiin. Kohteenamme oli Rosettan kivi ja muumiot, eli museon ehkä kaikista tunnetuimmat artefaktit. Museossa kyllä riittäisi nähtävää useammalle päivälle ja tunnille, mutta olimme reissusta jo niin väsyneitä että lyhyt tutustumiskierros riitti meille.

Ennen kotiinlähtöä kävimme testaamasse Shake Shack -burgeriketjun, joka on rantautunut New Yorkista Lontooseen. Burgerin lisäksi otin chips and cheesen, ranskalaiset juustolla, paras herkku minkä voi kolmelta aamuyöllä saarivaltiossa ostaa. Shake Shackin chips and cheese ei kyllä maistunut kummoiselta, ja samaten burgeri oli pienoinen pettymys pihvin ja sämpylän vuoksi. Shake Shackista matka jatkui hostellille hakemaan tavaroita ja Victorian asemalle lentokenttäbussiin. Onneksi olimme varanneet riittävästi peliaikaa bussimatkaa, sillä ruuhkasta johtuen matka kesti lähes kolme tuntia eli puolet kauemmin kuin normaalisti. Minua alkoi matkan aikana jännittämään ehdimmekö ajoissa lennolle, joten bussilla kulkiessa kannattaa varautua viivytyksiin. Kentällä huomasimme lentomme lähtevän tunnin myöhässä, joten huokasimme helpotuksesta kun ei tarvinnut enää kiirehtiä.

Englannin loma oli paras loma koskaan! 🙂 Ihana Lauri yllätti kunnolla ja kaikki muutkin asiat menivät nappiin ❤

<3: Linda

Romanttinen yllätys Chesterissä

Tätä aamua olin odottanut eniten koko lomalla. Meillä oli junaliput pohjois-Englantiin Chesteriin, jossa olin Erasmus-vaihdossa 2011-2012. Chester on ehdoton lempikaupunkini, eikä pelkästään unohtumattoman vaihtovuoden ansiosta.

Lähdettiin aamulla Queenswaystä kohti Eustonin asemaa. Olimme asemalla hyvissä ajoin, jotta ehtisimme syömään siellä aamiaisen ennen parin tunnin junamatkaa. Pret A Manger on yksi lempparikahvilaketjuistani ja sieltä haimmekin aamupalan. Oli jälleen ihan uskomattoman hienoa huomata miten tehokkaasti kaikki on organisoitu kahvilassa, sillä vaikka se oli tupaten täynnä jonottavia ihmisiä saimme ruokamme alle viidessä minuutissa. Pihalla oli sopivan lämpöistä jopa minulle, joten nautimme kahvit, croissantit, pan au chocolatin ja puuron pihalla ihmetellen kiireisiä lontoolaisia. Ennen junan lähtöä kävin vielä WH Smithissä ostamassa pari pokkaria matkalukemistoksi.

Kahden tunnin junamatka sujui jännittäen tulevaa päivää. Chester on minulle todella tärkeä paikka ja olin jo pitkään halunnut käydä siellä Laurin kanssa. Saapuessamme asemalle huomasimme hauskan jutun, jonka olin unohtanut: Chesterissä haisi ihan navetalle! Lauri oli siitä ihmeissään, mutta selitin että kaupungissa ei ole jatkuvasti vastaavaa hajua, välillä vaan 😀

Olin todella innoissani kävellessämme Chesterissä, minulle pitkästä aikaa ja Laurille ensimmäistä kertaa. Näytin tien, jota pitkin kävelin eniten, sillä se tie johtaa kaupungilta vanhaan kotitalooni. Nykyinen asukas piti entisen huoneeni ikkunaa auki samalla tavalla kuin olin itsekin pitänyt.

Kiertelimme kampuksella, kävimme kirjastossa vessassa ja kirjakaupassa ostamassa yliopiston logolla varustetun muistivihon. Olisin halunnut ostaa uuden yliopistohupparin, mutta kokoni oli harmiksi loppunut.

Kello tuli liki puolta päivää ja alkoi olla nälkä, joten menimme sympaattiseen The Bouverie-pubiin lounastamaan. Saimme kiireetöntä ja henkilökohtaista palvelua päivän ensimmäisinä asiakkaina. Burgereiden kyytipoikana otimme alkoholijuomat, minä siiderin ja Lauri oluen pubilounaan kunniaksi.

Bouverista kävelimme tiilitalojen vierustaa kohti keskustaa ja ylitimme kanaalin kaupunginmuureille, joiden päälle kipusimme. Chesteriä ympäröi roomalaisaikoihin juurensa ulottavat muurit, joita kiertämällä näkee Walesiin asti.  Ohitimme kaupungin linnan, kun Lauri pysähtyy suutelemaan ja polvistuu eteeni sormusrasia kädessään. Minua kosittiin ❤ Tämä oli tähän astisen elämäni romanttisin hetki. Kosinta tuli täytenä yllätyksenä ja olin otettu siitä, miten Lauri oli suunnitellut kaiken kauniiksi etukäteen. Sormukset oli ostettu hyvissä ajoin ja harkiten, ja hän oli piilottanut sormukset sukan sisään, jotta yllätys ei paljastuisi. Olin haaveillut juuri tällaisesta tavasta lupautua toiselle ❤

Jatkoimme matkaa muureja pitkin eteenpäin onnellisena kihlaparina ❤ Pysähdyimme välillä valokuvaamaan joenvartta, amfiteatteria ja Eastgaten kelloa, mikä on maan kuvatuin kello Big Benin jälkeen.

Kihlausta juhlistimme englantilaisella cream teallä. Söimme skonssit vaniljachain makuisen teen kera Mad Hattersin teehuoneessa. Loppupäivänä kiertelimme kaupoissa ja istuimme pari tuntia perienglantilaisessa The Boot Inn pubissa ennen junamatkaa takaisin Lontooseen. Aivan ihana päivä ❤

<3: Linda

Ylellisyyttä ja rosoisuutta

Ilma suosi meitä myös loman toisena aamuna. Menimme Hyde Parkiin kävelylle. Ihmettelimme paikallista tapaa pitää koirat puistossa vapaana: omistaja saattoi kävellä määrätietoisesti jopa 100 metriä koiransa edessä luottaen siihen, että kyllä se siellä perässä pysyy. Ihanaa että koirat saa kulkea vapaasti.

Menimme Harrodsin tavarataloon tutkimaan valikoimaa ja rikkaita arabialaisia, joita oli tavaratalossa paljon. Tavaratalo on sisältä kuin palatsi egyptiläisine hieroglyfeineen ja ylellisyyden tuntuineen. Ostimme lounassalaatit ja tuliaisiksi kaakaota. Lähdimme tavaratalosta kävellen etsimään puistoa tai edes penkkiä missä ruokailla, mikä ei ollut kovin helppo tehtävä sillä Knightsbridgen alueella on vain yksityisiä puistoja. Kävelimme noin puoli tuntia kunnes löysimme vilkkaan liikenteen keskellä olevan aukean ja istahdimme penkille syömään salaattia. Se oli ehkä paras salaatti koskaan. Kuvausintoni oli näemmä laanntunut, sillä otin todella vähän kuvia tänä päivänä.

Sää oli muuttunut koleammaksi ja penkillä syödessä tuli kylmä, joten hyppäsimme doubledeckeriin tietämättä bussin määränpäätä. Hypättiin pois Claphamissa. Seutu ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta, ja menimme Starbucksiin ilmaisen wifin vuoksi pohtimaan mitä seuraavaksi. Nykyisin Lontoossa asuva opiskelukaverini oli laittanut viestiä saatuaan somessa selville meidän olevan hoodeilla, joten suuntasimme hänen asuinseudulleen Brick Lanen lähettyville. Paikallisoppaan johdattamina menimme kuppilaan juomaan ja juttelemaan. Aurinko paistoi välillä niin kuumasti, että siinä sai lekotella pelkkä toppi päällä. Opiskelukaverini kanssa kävelimme vielä hänen trendikkäällä asuinalueellaan, jota kutsutaan uudeksi Camdeniksi.

Shoreditchistä menimme Westfieldin ostoskeskukseen toisen ja kolmannen zonen väliin. Westfield on älyttömän suuri ostoskeskus, ja kyllä siellä pää meni aika pyörälle. Mukaan lähti Ted Bakerin meikkipussi ja OriginalSourcen minttusuihkusaippua, mikä tuntuu iholla kihelmöivältä ja viilentävältä. Ostimme kauppakeskuksen Marks&Spencer ruokashopista vielä iltapala hostellilla syötäväksi. Jalat oli aivan loppu kaikesta kävelystä ja uni tuli taas nopeasti.

<3: Linda

Turistit Lontoossa

Blogi on ollut talviunilla, mut enköhän tätä omaan epäsäännölliseen tahtiini päivitä 🙂 Olin maaliskuussa Laurin kanssa Englannissa lomalla ja siellä Lauri yllätti mut mitä suloisimmalla tavalla ❤ Siitä lisää hieman myöhemmin.

Meillä oli iltalento Lontooseen, joten aamulla herättiin virkeinä ja innostuneina loman ensimmäiseen päivään. Majoituttiin Astor Queenswayssä aivan Hyde Parkin vieressä ja suunnattiin sinne ihastelemaan keväistä puistoa. Kevät oli Englannissa paljon pidemmällä kuin Suomessa ja tuntui mahtavalta kävellä ulkona auringonpaisteessa ilman toppatakkia. En muistanut kuinka suuri puisto se oli, Porin Kirvatsi on kuin takapiha siihen verrattuna. Suunnattiin Hyde Parkista kohti Green Parkia ja St. James Parkkia niiden välissä sijaitsevan Buckinghamin palatsin vuoksi ja sattumalta osuttiin paikalle juuri vahdinvaihdon aikana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin kyseistä seremoniaa todistamaan vaikka olen käynyt Lontoossa monta kertaa aikaisemminkin. Pidin seremoniassa viihdyttävänä soittokuntaa ja tahdissa liikkuvia vartijoita.

Seremoniasta menimme apostolinkyytiä kohti Big Beniä. Budjettimatkaajina pysähdyttiin matkan varren Tescossa ostamassa lounaat. Englannissa on paljon kehittyneemmät valmisruokamarkkinat kuin Suomessa, sillä siellä myydään lähes mitä tahansa pakattuna mukaan otettaviin rasioihin aterimineen edullisesti. Ostin lounaaksi pasta-aterian, pullovettä ja jälkiruokaleivoksen. Istahdettiin Big Beniä vastapäätä olevan toimistorakennuksen portaille syömään ja tutkimaan ihmisvilinää sekä autoja: Laurista kehkeytyi reissun aikana varsinainen autobongari, mikä oli minulle aivan uusi puoli hänessä.

Eka päivä oli omistettu pakollisille turistikohteille, joten parlamenttitalolta käveltiin vielä Trafalgar Squarelle ennen Camden Towniin menevään kaksikerrosbussiin livahtamista. Tällaisena hieman heikkolahjaisempana autoilijana arvostan todella paljon Lontoon bussikuskien ammattitaitoa, sitä miten ketterästi he osaavat niitä busseja ajaa ahtailla ja ruuhkaisilla kaduilla. Camden Town oli kuten ennenkin: turistien kansoittama paikka täynnä urbaaneja liikkeitä, piraattitavaraa, krääsää, käsitöitä, ihan mitä tahansa. Meitä kiinnosti eniten katuruoka. Pääsyimme venezuelalaiseen katukeittiöön Arepazoon tarkkailtuamme vaihtoehtoja katutason yläpuolella olevasta baarista, sillä Arepazossa oli jatkuvasti jonoa, joten päättelimme ruuan olevan tuoretta ja herkullista. Arepazossa tarjoiltiin arepatoja, jotka ovat rasvassa paistettuja, maissijauhosta tehtyjä pitaleivän tyylisiä pussukoita. Täytteeksi otin mustapapuja, lihaa, avokadoa, juustoa, pico de galloa kruunattuna friteeratulla banaanilla. Oli aivan tajuttoman rasvaista mutta myös todella hyvää!

Camdenista otettiin bussi vielä enemmän pohjoiseen Hampstead Heathiin. Hampstead Heath on valtava puistoalue kauniin asuinalueen vieressä. Siellä huomasi heti, että oltiin perus turistialueiden ulkopuolella paljon hiljaisemmalla alueella, sillä puistossa ei ollut ihmisiä nimeksikään verrattuna vaikka Hyde Parkiin. Toki sielläkään ei nyt aivan yksin saanut vihreydestä nauttia ja rauhoittua. Oltiin aika väsyneitä eikä kovin pitkälle jaksettu kävellä, vaan rojahdettiin aika pian nurmikolle lepäilemään. Hampsteadin jälkeen suunnattiin vielä Hamleysin lelukauppaan ja Oxford Streetin Primarkkiin ostamaan sateenvarjo varmuuden vuoksi, jonka jälkeen mentiin iltapalaostosten jälkeen hostellille ansaituille yöunille.

<3: Linda