Skyrim on maailman paras peli

Tekee mieli hehkuttaa Skyrimiä, tuota vaatimattomasti maailman parasta peliä 🙂 Bethesda on julkaissut The Elder Scrolls -sarjaan kuuluvan pelin vuonna 2011. Olen pelannut sitä noin neljä vuotta, joista nykyisellä hahmollani kaksi vuotta. Skyrim luo onnistuneesti illuusion, että astuu toiseen maailmaan, joka on sanoinkuvaamattoman kaunis ja jossa on loputtomasti mahdollisuuksia.

Pelin perusidea on se, että pelaaja saa tietää olevansa Dovahkiin eli Dragonborn, ainoa henkilö, joka pystyy pelastamaan maailman lohikäärmeiltä ja lohikäärmejumala Alduinilta. Samalla Skyrimissä on meneillään sisällissota, jossa toiset haluavat pysyä Impeurimissa ja toiset haluavat erota siitä. Ennen pääpahiksen kukistamista edessä on liuta muita tehtäviä, jotka kerryttävät pelaajan kokemuspisteitä hänen valitsemissaan taidoissa ja tekevät pelaajasta vahvemman.

Skyrim on paikoin hyvin kuumottava peli. Etenkin Falmer-luolat ovat olleet pelottavia. Falmerit olivat alunperin lumihaltioita, mutta Dwemerit houkuttelivat heidät syömään Blackreachin sieniä, minkä vuoksi he muuttuivat sokeiksi ja kammottaviksi Falmereiksi. Aika kuluu luolia kolutessa todella nopeasti, sitä vain huomaa että on viettänyt luolassa jo muutaman tunnin!

Parasta Skyrimissa on sen avoin maailma. Voi käydä kauppaa, tehdä taikajuomia, ryhtyä vampyyriksi tai ihmissudeksi, ostaa ja sisustaa talon, murtautua taloihin, vaeltaa, tutkia luolia, takoa aseita ja haarniskoja, joutua vankilaan ja paeta sieltä, lukea kirjoja, liittyä varkaiden ja/tai salamurhaajien kiltaan, opiskella maagiksi kollegessa, mennä naimisiin, auttaa kylien ihmisiä ja tietysti pelastaa maailma lohikäärmeiltä. Hahmosta voi rakentaa soturin, jousiampujan, taistelijamaagin, salamurhaajan, velhon, tai mitä tahansa näiden väliltä.

Hahmoni rotu on Nord. Loin hahmostani eräänlaisen ihannetaistelijaminän. Sillä on vaaleat hiukset, siniset silmät, hoikka vartalo, vahvat silmämeikit ja sotamaalaus kasvoilla. Alunperin hahmostani piti tulla pure mage, täysmaagi, joka keskittyisi pääasiassa destruction-taikoihin. Jouskari osoittautui kuitenkin niin tehokkaaksi ja käteväksi aseeksi, että pelaan nykyisin jousiampuja-maagi-yhdistelmällä. Taikakoulukunnista hahmoni on fokusoitunut destruction- ja conjuration-taikoihin. Molemmat koulukunnat ovat tasolla 100. Hahmo on erikoistunut light armoriin. Light armoreista olen lähes koko pelin käyttänyt tuplaenchantattua Forsworn-armoria, ulkonäön vuoksi tietenkin 🙂 Seuraajina minulla on tällä hetkellä Ilia ja Vigilance-koira.

Hahmoni on tasolla 65. Pelitunteja on hyvin paljon, mutta valitettavasti (tai onneksi) en tiedä kuinka paljon. Olen pelannut läpi main quest linen ja kaikki side quest linet. Jäljellä on loputon määrä miscellaneous questejä. Olen etsinyt vaeltamalla ympäri maailmaa tutkimattomia luolia ja paikkoja, mutta niitä löytyy enää hyvin harvakseltaan. Ongelmani on enenevissä määrin siis se, että peli alkaa jo olla loppuun koluttu. Kuitenkin seuraava the Elder Scrolls ilmestyy ilmeisesti vasta vuonna 2019. Odottavan aika on pitkä, joten riittäisiköhän kiinnostusta vielä kolmannen hahmon luomiselle, ehkä stealth-tyyppiselle tällä kertaa?

Matkan varrella olen ottanut screen shotteja, tässä joitakin niistä 🙂

Skyrimissä on onnistuttu sävellystyössä. Aistit terästäytyivät pelatessa aina tiettyjen kappaleiden alkaessa soimaan. Oli hieno hetki kuulla tämä Dragonborn-kappale sinfoniaorkesterin säestämänä Video Games Live -konsertissa Helsingin jäähallissa viime vuonna.

Kesä 2014 oli erityisen kuuma ja silloin rikottiin lämpötilaennätyksiä. Vaikka meneillään oli ”kuumin viikko koskaan”, niin se ei estänyt minua ja ystävääni herra erikoisrajajääkäriä pelaamasta Skyrimiä asunnossani. Prioriteetit kunniaan 🙂

Fus Ro Dah!

<3: Linda

Kiireinen tuleva huhtikuu

Asun viimeistä viikkoa yksin (omassa) 20m2 vuokrayksiössä. Viimeistään perjantaina asunnon pitää olla tyhjä ja siivottu uuden asukkaan muuttaessa tähän. Ehdin asua tässä lähes kaksi vuotta ja saman verran olen asunut yksin. Uutta uudessa kodissa on se, että asuinkumppanit ovat vastakkaista sukupuolta. Kivaa yksin asumisessa on se, että voi aamulla herätessä laittaa heti musiikit päälle ja nauttia rauhassa aamiaisesta, koti on juuri niin siisti kuin haluan ja saan olla aivan rauhassa koska vain. Eniten jään varmasti silti kaipaaman tätä asuntoa. Jokaisesta kodista pois muuttaminen on niin vaikeaa, vaikka tiedossa olisi kuinka ihana uusi koti.

Muuttamisen lisäksi stressiä aiheuttaa huippukiireinen huhtikuu. Huhtikuu on viimeinen kuukausi keväällä, jolloin minulla on niin vähän töitä että aikaa ja energiaa riittää kunnolla graduun ja muihin kirjoitustöihin. Gradun lisäksi minulla on yksi artikkeli kesken, minkä lisäksi otin kevääksi ties monennen ylimääräisen kurssin, ettei vaan tulisi tylsää. Tähän päälle on vielä kauppakorkean maisteriohjelman pääsykokeet eli ryhmähaastattelu. Sitä varten pitäisi syventyä muutamaan englannin kieliseen artikkeliin ja valmistautua niiden pohjalta keskustelemaan tietystä aiheesta haastattelussa.

Positiivista on se, että tämä kevät on ensimmäinen koskaan, jolloin ei tarvinnut hakea kesätöitä. Minua pyydettiin töihin, jotka olivat vielä oman alani töitä. Kuinka moni museoalalla voi sanoa saavansa hommia hakematta? Olen tästä aika ylpeä! 🙂 Teen arkisto- ja opastustöitä täysipäiväisesti toukokuun alusta heinäkuun loppuun. Elokuussa saan hieman lomailla, sillä silloin kalenterini on vain puolipäiväisesti täynnä opastustöistä.

Tässä ensi kesän maisemia:

Ei hassummat kesätyömaisemat! 🙂

<3: Linda

Vanha koti Brittein saarilla

Englannin vaihtoajan muistelu jatkuu jälleen, tällä kertaa kodin esittelypostauksella 🙂 Kodin jaoin ranskalaisen vaihto-oppilaan ja neljän britin kanssa. Hyvä, että vaihtarit laitettiin sekaisin natiivien kanssa 🙂

Sain asunnon yliopiston kautta helposti. Asuntovaihtoehtoja oli kolme, jotka perustuivat siihen, tehdäänkö ruoka itse vai syödäänkö kaikki tai osa aterioista ruokalassa. Nämä oli nimetty self-catered, semi-catered ja full-catered -asuntoloiksi. Luonnollisesti full-catered-asuntolat sijaitsivat kampuksella mahdollisimman lähellä ruokalaa, muut asunnot sijaitsivat arvioni mukaan maksimissaan vartin kävelyn päässä kampuksesta. Valitsin self-catered-asunnon, sillä olin lukenut kauhutarinoita Englannin rasvaisesta ja huonosta yliopistoruoasta. Ennakkoluuloni osoittautui osittain vääräksi, sillä omilla valinnoilla pystyi vaikuttamaan yliopistoruuan sisältöön. Tarjolla oli toki ranskalaisia joka aterialla, mutta vaihtoehtona oli aina esimerkiksi semiterveellinen wokkiannos, joka paistettiin suoraan edessä valituista aineksista. Aluksi tein kaikki ruuat kotona ja söin siellä, kuten asuntovaihtoehtooni kuului. Minulla oli kuitenkin läheisiä ystäviä, jotka asuivat full-catered-asuntolassa ja söivät siis kaikki ruokansa yliopistolla. Tästä johtuen päädyin ostamaan loppulukuvuodeksi meal schemen, joka sisälsi päivällisen joka arkipäivä yliopistolla. Tämä oli ehkä yksi parhaita ostoksia mitä tein, sillä oli erityisen mukavaa etenkin deadlinejen lähestyessä katkaista päivä syömällä ystävien kanssa. Samalla välttyi tiskaukselta ja kokkaukselta meidän ei-yleensä-niin-puhtaassa keittiössä.

Tässä siis kotini! 🙂 Talo sijaitsi kampuksen reunamilla Parkgate Roadilla. Ensimmäinen musta ovi oikealla oli meidän ja ovesta viistosti vasemmassa yläkulmassa oleva ikkuna oli minun. Talo on kaksikerroksinen. Siellä on kuusi makuuhuonetta, keittiö, kaksi kylpyhuonetta joiden yhteydessä oli wc:t, eteinen ja takaeteinen, josta pääsi ”takapihalle”. Tilaa asunnossa oli seitsemälle opiskelijalle, sillä yksi huoneista oli double room eli jaettu huone, mutta meidän aikana siinä asui vain yksi opiskelija. Makuuhuoneet olivat eri mallisia ja eri kokoisia. Vuokra oli kuitenkin sama huoneen koosta riippumatta, mikä oli minusta epäreilua sillä isoin huone oli tuplasti niin iso kuin oma huoneeni.

 

Talo

 

49 Parkgate Road

 

49

 

 

 

Parkgate Road oli pitkä tie! Kuvan otin kävellessä keskustasta kotia kohti

 

Tältä näytti astuessa sisälle taloon 🙂 Näkyvä ovi johti keittiöön minkä lisäksi alakerrassa oli kaksi makuuhuonetta, takaeteinen ja kylppäri.

 

Eteisessä oli myös ilmoitustaulu, missä oli tärkeitä ohjeita ja jonne tuli erinäistä infoa.

 

Portaikon yläpäässä on ovet kolmeen makuuhuoneeseen, joista keskimmäinen oli omani

 

Safety first, palosammuttimia oli kaikkialla

 

Huoneessani oli punainen kokolattiamatto, yhden hengen sänky, työpöytä- ja tuoli, vaatekaappi, kenkäteline ja pesuallas. Huone oli pieni ja jokseenkin hauskan muotoinen. Inhosin sitä aluksi suuresti, mutta aikaa myöten sopeuduin ja opin pitämään sitä. Ostin huoneen seinälle julisteita, asia, jota luulin etten teini-iän jälkeen enää tee, mutta ajattelin että tähän elämäntilanteeseen ja huoneeseen julisteet sopivat mitä mainioimmin! Se oli hyvin vapauttavaa.

Huone kaikessa autenttisuudessaan 😀

 

 

 

Kätevä muistutus, sillä ovi meni aina lukkoon kiinni mennessään. Etenkin yöllisillä vessakäynneillä olin neuroottinen avaimien suhteen. Muistutuksesta huolimatta porterit joutuivat tulemaan avamaan milloin kenenkin ovea.

 

Ikkunanäkymä

 

Ikkunanäkymä

 

Sitten päästään keittiöön. Siellä oli hella, kaksi jääkaappia, pakastin, kaappitilaa ja yksi pesuallas. Jokaisella meillä oli omat ruokakaapit, mutta muu säilytystila oli yhteistä, samaten kaikki astiat ja ruuanlaittovälineet olivat yhteisiä. Niitä ei yliopisto tarjonnut vaan ne piti itse ostaa. Briteille vanhemmat olivat onneksi hankkineet hyvät välineet ensi kotiin, joten ei tarvinnut tuhlata paljoa rahaa niihin. Keittiö näytti yleensä jokseenkin tältä ellei jopa likaisemmalta, niin voitte kuvitella ettei ruuanlaitto hirveämmin houkutellut. Kodin yhteiset tilat siivosi kerran viikossa siivooja, joten mikäli halusi kokkailla puhtaassa ympäristössä torstai oli siihen paras päivä.

Silloisten kämppisten kanssa ei sovittu kodin säännöistä oikeastaan lainkaan. Kaikki jotenkin loksahti silti paikalleen ja tulimme hyvin toimeen. Bakteerikammoiselle tai siisteyttä erityisesti arvostavalle ihmisille siivoussäännöistä sopiminen olisi varmasti ollut elinehto. Sopeuduin sotkuun hyvin, vaikka nyt Suomessa tällainen keittiö ei tulisi kuuloonkaan.

Sopeutuminen ei tapahtunut kuitenkaan hetkessä. Aluksi järkytyin esimerkiksi siitä, että brittikämppisten tiskatessa he eivät huuhdelleet astioita vaan laittoivat ne saippuaisina kuivumaan! Kysyinkin että eivätkö he lainkaan huuhtele saippuaa pois, mutta en tarkkaan muista saamaani vastausta. Asenne oli että mitäs sillä niin väliä. Päätin olla välittämättä asiasta ja elää maassa maan tavalla, huuhdellen kuitenkin jokaisen astian ennen käyttöä. Pikku hiljaa integroiduin enemmän ja enemmän, sillä lopulta en itsekään enää viitsinyt huuhdella saippuaa astioista pois. Palattuani Suomeen aloin jälleen tiskaamaan suomalaiseen tyyliin.

Safety first! Siivooja jätti tämän aina muistuttamaan märästä lattiasta

Tässä talo takaa 🙂 Meille muodostui kyseenalainen tapa pitää takaovea aina auki. Sitä käytettiin paljon, sillä sitä kautta pääsi nopeammin yliopistolle kuin kiertämällä etuoven kautta ja se oli hyvin kätevää. Kerran kuitenkin naapurin brittipojat keksivät tehdä jekun tulemalla takaovesta sisään ja viemällä keittiöstä kaikki juomalasit! Siinä sitten ihmeteltiin missä ne ovat, mutta tietysti lasit saatiin takaisin.

 

 

Pidin asunnosta paljon. Siinä oli omat puutteensa, mutta talo oli jotenkin todella sympaattinen ja siitä tuli nopeasti koti. Siellä oli aina vilskettä, sillä viisi kämppistäni olivat hyvin sosiaalisia tapauksia ja meillä oli aina ovet auki vieraille. Keittiöstä kuului aina joko ranskaa tai englantia ja meteli oli välillä kova. Omat 23-vuotissynttärit talossa muodostuivat legendaarisiksi, monestakin syystä. Muutaman yön nukuin asunnossa yksin ja silloin pidin huolen, että kaikki ovet ovat lukossa ja valot on päällä. Oli lievästi jännää! Lopuksi vielä vaihtoaikainen selfie 🙂

Hyvää pääsiäissunnuntaita! Ollaan saatu nauttia pääsiäisen ajan Star Warsseista Foxilla, ihan parasta 🙂 Yodasta tuli uusi idolini.

<3: Linda

 

Viime viikon parhaat

Kulunut viikko on ollut mitä kivoin! Koulujuttujen suhteen pääsin vihdoin yli siitä vaikeimmasta vaiheesta eli sain avattua tekstitiedostot muutamana päivänä. Tiedostojen avaamisen jälkeen homma on jo paljon helpompaa ja sain jopa näpyteltyä lisää sanoja niihin. Olo on muutenkin energisempi ja aikaansaavampi, joten odotan saman edistyksen jatkuvan ensi viikolla.

Muutakin mieluisaa on tapahtunut. Käytiin tiistaina Laurin ja sen veljen kanssa kirjoittamassa vuokrasopimukset meidän uuteen kotiin! Odotan niin innolla muuttoa. Tuntuu myös haikealta jättää pikkuyksiöni, mutta onneksi uusi koti ja kanssa-asujat ovat parasta. Juhlistettiin vuokrasopimuksia sushibuffetilla kaupungin uudessa sushipaikassa. Sushit olivat maukkaita ja niitä oli montaa eri sorttia. Päivä oli myös naistenpäivä, joten palkitsin itseni naisena olemisesta uudella Longchampin kevätmalliston clutchilla.

Viikon paras päivä oli kuitenkin torstai, jolloin meillä oli Laurin kanssa datenight. Käytiin Coffee Housessa kahvilla, käytiin elokuvissa katsomassa Room ja syötiin nälkäämme subit. Tällaiset treffi-illat piristävät mukavasti arkea ja parisuhdetta! Ei aina tarvitse tehdä vain viikonloppuna kaikkea mukavaa, vaan työt ja muut tavanomaiset arkiasiat sujuvat paljon sulavammin odottaen erikoista iltaa.

Clutch ja naistenpäivän ruusu

Paras treffiseura ❤

Minut myös yllätettiin viime viikolla. Olin haaveillut uusista kevättennareista ja sovittanutkin erästä mallia, mutta jättänyt kauppaan kalliin hinnan vuoksi. Mikä ilo siitä tuli kun Laurin tullessa töistä kotiin hänellä oli mukanaan nämä sovittamani Fred Perryn tennarit! ”Mistä tuollaisia miehiä löytää” oli ystäväni kommentti, ja niin osuva 🙂

<3: Linda

Vihreitä enkkumaisemia

Edellisen kirjoituksen innoittajana oli kokemani Englanti-kaiho. Muistot ja maisemat jäivät vieläkin mietityttämään, joten saarivaltakuntateema jatkuu saman tien. Ihastuin aika tavalla Chesterin sieviin viheralueisiin ja kaupunkiympäristön puihin, nurmikoihin ja pensaisiin. Monesti lähdin yksin kävelyille paikkoihin, joissa en ollut ennen käynyt ja löysin kauniita viheralueita. Pidin siitä, että kaikki paikat joita esittelen seuraavissa kuvissa, olivat saavutettavissa jalan kulkien. Rauhoittuminen luontoympäristössä oli helppoa ja erittäin miellyttävää vastapainoa vaihto-opiskelijan railakkaaseen arkeen 🙂

Kävelyretkellä ystäväni M:n kanssa kohti Walesia

 

Pieni asfalttikuja samalta retkeltä Walesiin

 

Täydellinen piiloleikkipaikka

 

Siisti asuinalue

 

Pusikossa

 

Hobittitalo? 🙂

 

Rauhaisa asfalttikuja

 

Lenkkeilijöiden suosima tie

 

Ydinkeskustan liepeellä

 

Chesterin kanaali

 

Sorsia kanaalissa

 

On tärkeää, että kaupungissa on puistoja ja viheralueita, jonne voi mennä rauhoittumaan. Niiden lisäksi Chesterin hienona puolena on kaunis rakennuskanta, jonka vuoksi hieman erilaisessa ympäristössä kasvaneena jopa ydinkeskustassa oleminen ja talojen katselu oli rentouttavaa. Olen kiitollinen siitä, että päädyin juuri tuohon paikkaan viettämään vuoden elämästäni.

<3: Linda

 

 

 

Making a long story short -kuvia Chesteristä

Jos minun pitäisi nimetä aikuiselämäni vaikuttavimmat vuodet yksi niistä olisi ehdottomasti lukuvuosi 2011-2012, jolloin olin vaihto-opiskelemassa Englannin Chesterissä. Lukuvuosi sisälsi paljon iloa, uusia kokemuksia, kansainvälisiä ystäviä, kulttuurikylpyjä, punatiilisiä rakennuksia, ällistyttävää historiaa ja historian kerrostumia asuinympäristössä. Kasvoin henkisesti tuona vuonna enemmän kuin koskaan ennen ja sen jälkeen, sain rutkasti itsevarmuutta ja olin onnellisempi kuin ikinä aiemmin. Lukuvuosi oli niin merkittävä että tulen varmasti palaamaan sen antiin myöhemminkin, mutta nyt haluan jakaa kuvia tuosta uskomattomasta kaupungista jossa kaikki tapahtui.

Chester sijaitsee luoteis-Englannissa (englanniksi North West England) aivan Walesin rajalla. Se on yksi maan varakkaimmista kaupungeista ja siellä sanotaan olevan eniten miljonäärejä Lontoon jälkeen. Lähimpiä suuria kaupunkeja ovat Liverpool ja Manchester. Chesterin ovat perustaneet roomalaiset vuonna 75 jaa.,  jolloin linnoitukseksi tarkoitetun paikan nimi oli Deva Victrix. Roomalaisten perintönä kaupungissa on muurit ydinkeskustan ympärillä ja muurien ulkopuolella amfiteatteri. Chesterin erikoisuutena ovat keskiaikaiset kahdessa kerroksessa olevat kauppakäytävät eli ”rowssit”. Näiden lisäksi kaupungin tunnusleimaisena piirteenä ovat Tudor-talot. Chesterissä sijaitsee myös Iso-Britannian toiseksi kuuluisin kello Eastgate Clock.

Näkymä kaupunginmuureilta yhdelle pääkaduista, Eastgate Streetille

 

Eastgate Clock, Britannian toiseksi kuuluisin kello

 

Eastgate Clock Eastgate Streetiltä kuvattuna

 

Eastgate Streetin kahdessa kerroksessa kulkevat kauppakäytävät

 

Kaupunginmuureilta

 

Northgate Streetillä on ihania punaisia puhelinkoppeja

 

Northgate Street

 

Optikkoliike, jonka ohi kulkiessa pystyi kuvittelemaan elävänsä jotain muuta aikakautta.

 

River Dee, jonka mahdollistamien yhteyksien vuoksi roomalaiset perustivat linnoituksen Chesterin paikalle. Kuva otettu kaupunginmuurilta.

 

Romanttinen River Dee

 

Vähemmän glamouria ja niin ihanan brittiä Chesteriä

 

Huolimattomampi talo ja puutarha

 

Taustalla olevat kolme kerrostaloa taisivat olla Chesterin ainoat tuontyyppiset

 

Jos aamulla oli heikko happi tai muuten halusi välttyä aamiaisen laitolta, Chesterissä Full English Breakfast kuului nauttia tässä legendaarisessa Cafessa Garden Lanella.

 

Rakastan näitä taloja ja katuja!

 

Oma kotitaloni Parkgate Roadilla 🙂

Aina häkellyn siitä miten kaunis kaupunki Chester on! Tuonne matkustan vielä joskus uudestaan. Näitä Chester-kuvia riittää vielä moneen postaukseen, joten jossain vaiheessa esittelen tarkemmin ainakin kotini, kampuksen ja ympäröivän luonnon.

<3: Linda

Burgerit ja brunssi

Keskiviikkona olin juuri aloittelemassa ruoanlaittoa, kun koko asuinalueelta meni sähköt. Paistinpannu oli kuumana liedellä mutta minkäs teet. Nälkä oli kova, joten ei jääty odottelemaan sähköjen palautumista vaan heitettiin poikaystävän kanssa takit niskaan ja käveltiin keskustaan syömään burgerit. Ai että oli hyvää! Ilta muuttui sähkökatkon myötä jännemmäksi ja uusi päivällismenu voitti 6-0 edellisen eli kanan, riisin ja parsakaalin.

Ruuasta saatiin nauttia myös sunnuntaiaamun brunssilla. Siskoni miehineen oli kotikaupungissa käymässä ja he viettivät yön luonani. Aamulla kokoonnuttiin poikaystäväni asuntoon, (joka sijaitsee seinän takana omastani ja on kohta myös minun kotini), ja syötiin maittava pitkän kaavan aamiainen. Pöydästä löytyi mm. juuresleipää, turkkilaista jogurttia, mustikoita, maapähkinävoita, banaania ja riisikakkua. Yleensä syön aamuisin puuroa raejuustolla ja mustikoilla, mutta välillä tällainen herkuttelu tekee hyvää 🙂 

<3: Linda

FitBelfie

Ostin viikonloppuna FitFarmin FitBelfie-nettivalmennuksen motivaatioboostauksena kesäkunnon saavuttamiseen. Valmennuksen hinta oli myös erittäin kohtuullinen, mikä vaikutti ostopäätökseeni. Olen innoissani uusista salikuvioista, sillä olen liian pitkään veivannut salilla samankaltaisilla liikkeillä eikä kehitystä tapahdu ilman vaihtelua. Treeniohjelma muuttuu kahden viikon välein ja koostuu joko kotona tehtävistä hiit-treeneistä tai salilla tehtävästä nelijakoisesta ohjelmasta, tai sitten näiden yhdistelmästä. Treenejä tehdään neljä, maksimissaan viisi viikossa. Ohjelma vaikuttaa tehokkaalta, nopealta ja sopivasti erilaiselta verrattuna aiemmin tekemiini treeneihin. Minulla oli reilun kahden viikon jumppatauko sairastumisen vuoksi, joten on mukavaa palata kuntoilemaan valmiiksi tehdyn ohjelman parissa.

Olen käynyt salilla reilut kaksi vuotta aktiivisesti. Aloitin loppusyksyllä 2013 ollessani vaihdossa Kanadan Thunder Bayssä. Thunder Bay on stereotyyppinen pohjoisamerikkalainen autoille rakennettu pikkukaupunki, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja roskaruokakulttuuri on vallalla. Pelkkien bussiyhteyksien varassa oli hankalaa harrastaa ja tutustua lähialueisiin, etenkin kun pakkaslukemat saattoivat olla jopa 50. Näistä syistä monet ystävistäni kävivät ahkerasti koulun kuntosalilla, joten oli luonnollista että myös minä aloin viihtymään siellä. Pääsin aika hyvään kuntoon Kanadan lukuvuotena!

Harrastus jatkui Suomessa pääasiassa itse tekemien ohjelmien mukaan, mutta myös ystävien avustuksella. Viime aikoina sohvan pohjalla herkut ovat maistuneet liiaksikin, mutta olen varma että FitBelfie-ohjelman myötä treeni kulkee jälleen ja ruokavaliosta tulee siistimpi. Alla kuva tokan belfiejumpan jälkeen salilla ja kotona 🙂