Erasmus reunion Cambridgessä

Vietin elokuun lopussa miniloman Cambridgessä parhaiden Erasmus-kaverien kanssa. Olin Erasmus-vaihdossa 2011-2012 (miten kauan sitten!) Englannin Chesterissä ja tulin läheiseksi kolmen ranskalaisen kanssa. Olemme pitäneet säännöllisesti yhteyttä viestien, Skypen ja tapaamisten kautta, joissa vuorotellen olemme vierailleet kunkin luona. Margaux asuu nykyisin Cambridgessä unkarilaisen miehensä kanssa, ja vierailu hänen luonaan oli tällä kertaa vuorossa.

Matkustus paikasta toiseen voi olla varsin puuduttavaa. Matkustin ensin Porista Onnibussilla Helsinkiin, jonka jälkeen vuorossa oli juna lentokentälle, lento, ja bussi lentokentältä Cambridgeen. Kävikin niin, että Helsingin lentokenttäjunassa viereisiin penkkeihin istahti pari tyyppiä, jotka varmistivat minulta olihan tämä juna menossa lentokentälle. Aloimme juttelemaan ja kävi ilmi, että olimme kaikki menossa samalle lennolle! Sainkin sitten seuraa lentokenttähengailuun ja myös itse lennolle, sillä kone ei ollut aivan täynnä joten pääsimme istumaan samalle penkkiriville. Heathrow’n päässä nämä kaksi lontoolaista vielä ohjasivat minut oikeaan bussiterminaaliin, jotta pääsisin helposti Cambridgen bussiini. Ihanaa kun tuntemattomat uskaltaa ottaa kontaktia!

Daphné ja Margaux olivat vastassa Cambridgessä. Oli ilta, mutta valvoimme silti myöhään jutellen kuulumisistamme. Emme olleet nähneet kahteen vuoteen, muttei yhtään tuntunut siltä!

Säät suosi lähes koko matkan ajan. Oli ihanaa tutustua kaupunkiin lämpötilan ollessa yli 20 astetta. Cambridge vaikutti sympaattiselta ja kauniilta pieneltä kaupungilta, jossa oli kotoisa olo. Pohdimme Cambridgen olevan samankaltainen kuin vaihtokaupunkimme Chester, mutta suurempi. Yllätyin siitä, miten maaseutu ja kaupunki yhdistyivät Cambridgessä, sillä aivan keskellä kaupunkia oli lehmiä!

Ensimmäisenä iltana menimme elokuvafestivaaleille katsomaan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Elokuva näytettiin ulkona keskellä kaunista Englannin maaseutua. Kentälle oli pystytetty kolme muovista puhallettua valkokangasta, joista näytettiin samaan aikaan kolmea eri elokuvaa. Jokainen katsoja sai oman radiolähettimen, jonka kautta joko omilla tai lainakuulokkeilla elokuvan äänet tulivat korvaan. Tapahtuma oli loppuunmyyty, ja siellä oli paljon paikallisia lapsiperheitä.

Lehmiä näkyi myös matkalla Cambridge Film Festivaleille noin tunnin kävelymatkan päähän kaupungin keskustasta.

Matkan varrella näkyi myös tällaisia paikallisia taloja

Radiokanavalta 3 kuului Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Matkan toisena päivänä oli lähes 30 astetta lämmintä. Ostimme liput Cambridge puntingiin eli jokiveneeseen, jota ohjattiin käsivoimin. Jokivene kiersi kanaalissa Cambridgen kuuluisan yliopiston eri collegeiden välissä, ja veneen ohjaaja kertoi samalla hauskoja ja kiinnostavia juttuja liittyen ympäröiviin collegeihin.

Daphné, Margaux ja minä

Bridge of sighs eli Huokausten silta. Silta yhdistää yliopiston collegen osia, ja opiskelijat ovat tarinan mukaan kovasti huokailleet sillalla mennessään tenttiin

Illalla menimme syömään Bella Italiaan. Paikan jälkiruoka ei pettänyt tälläkään kertaa.

Viimeinen aamu oli sateinen. Menimme aamiaiselle viehättävään ravintolaan, jonka huikean hyvä earl grey tarjoiltiin suurehkossa punaisessa kannussa. Tämä kannullinen oli siis vain minulle. Sateisesta ilmasta johtuen vietimme viimeisen illan lähinnä hengaillen, jutellen ja kumoten pullon punaista Bordeauxia, jonka Daphné oli Ranskasta tuonut mukanaan. Oli kaikin puolin erityisen mukava reunion!

<3: Linda

Notting Hill, museoita, piknik, Shake Shack ja kotiinpaluu

Valitsemamme hostelli Astor Queensway oli mitä mainioin monesta syystä. Ensinnäkin hinta oli kohdallaan: maksoimme neljän hengen huoneesta noin 22 euroa per henkilö per yö. Meille oli tärkeää se, että yöpaikka on siisti, rauhallinen, edullinen ja hyvällä sijainnilla, ja Astorissa yhdistyi ne kaikki. Käymme majapaikassa vain nukkumassa ja peseytymässä, joten rahat käytämme mieluummin johonkin muuhun kuin majoittumiseen. Kätevintä Astor Queenswayssä oli sen sijainti. Hostellin vieressä on Hyde Park, Notting Hill, paljon ruokakauppoja, kaksi metropysäkkiä ja useat bussilinjat kulkevat lähettyvillä. Lisäksi Astorissa sai aamiaisen £1 hintaan, joten ei tarvinnut  heti aamulla lähteä etsimään aamupalaa. Hostelli tarjosi ehdottomasti vastinetta rahoille.

Neljännen päivän aamun vietimme kävelemällä Notting Hillissä. Alue tuli tunnetuksi samannimisestä elokuvasta, jonka olimme katsoneet yhdessä viime uutena vuotena. Nautin värikkäistä taloista ja kiinnostavista yksityiskohdista.

Lontoossa kuuluu käydä museossa. Kaupungissa on lukuisia suuria museoita, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Tällä matkalla kävimme Science Museumissa ja British Museumissa. Päädyimme Science Museumiin hetkellä, jolloin siellä oli alkamassa ilmainen opastettu kierros avaruusnäyttelyyn, ja tietenkin osallistuimme kierrokselle. Saimme lähes yksityisen opastuksen loistavalta oppaalta, sillä kierroksella oli meidän lisäksemme vain yksi henkilö.

Museon jälkeen suuntasimme kauppaan hakemaan eväitä ja Hyde Parkiin piknikille. Oli ihanaa vain syödä, katsella ihmisiä ja lepäillä vihreässä puistossa lämpimänä kevätpäivänä.

Viimeisenä päivänä lentomme oli vasta illalla, joten aamulla ehdimme tutustumaan British Museumiin. Kohteenamme oli Rosettan kivi ja muumiot, eli museon ehkä kaikista tunnetuimmat artefaktit. Museossa kyllä riittäisi nähtävää useammalle päivälle ja tunnille, mutta olimme reissusta jo niin väsyneitä että lyhyt tutustumiskierros riitti meille.

Ennen kotiinlähtöä kävimme testaamasse Shake Shack -burgeriketjun, joka on rantautunut New Yorkista Lontooseen. Burgerin lisäksi otin chips and cheesen, ranskalaiset juustolla, paras herkku minkä voi kolmelta aamuyöllä saarivaltiossa ostaa. Shake Shackin chips and cheese ei kyllä maistunut kummoiselta, ja samaten burgeri oli pienoinen pettymys pihvin ja sämpylän vuoksi. Shake Shackista matka jatkui hostellille hakemaan tavaroita ja Victorian asemalle lentokenttäbussiin. Onneksi olimme varanneet riittävästi peliaikaa bussimatkaa, sillä ruuhkasta johtuen matka kesti lähes kolme tuntia eli puolet kauemmin kuin normaalisti. Minua alkoi matkan aikana jännittämään ehdimmekö ajoissa lennolle, joten bussilla kulkiessa kannattaa varautua viivytyksiin. Kentällä huomasimme lentomme lähtevän tunnin myöhässä, joten huokasimme helpotuksesta kun ei tarvinnut enää kiirehtiä.

Englannin loma oli paras loma koskaan! 🙂 Ihana Lauri yllätti kunnolla ja kaikki muutkin asiat menivät nappiin ❤

<3: Linda

Romanttinen yllätys Chesterissä

Tätä aamua olin odottanut eniten koko lomalla. Meillä oli junaliput pohjois-Englantiin Chesteriin, jossa olin Erasmus-vaihdossa 2011-2012. Chester on ehdoton lempikaupunkini, eikä pelkästään unohtumattoman vaihtovuoden ansiosta.

Lähdettiin aamulla Queenswaystä kohti Eustonin asemaa. Olimme asemalla hyvissä ajoin, jotta ehtisimme syömään siellä aamiaisen ennen parin tunnin junamatkaa. Pret A Manger on yksi lempparikahvilaketjuistani ja sieltä haimmekin aamupalan. Oli jälleen ihan uskomattoman hienoa huomata miten tehokkaasti kaikki on organisoitu kahvilassa, sillä vaikka se oli tupaten täynnä jonottavia ihmisiä saimme ruokamme alle viidessä minuutissa. Pihalla oli sopivan lämpöistä jopa minulle, joten nautimme kahvit, croissantit, pan au chocolatin ja puuron pihalla ihmetellen kiireisiä lontoolaisia. Ennen junan lähtöä kävin vielä WH Smithissä ostamassa pari pokkaria matkalukemistoksi.

Kahden tunnin junamatka sujui jännittäen tulevaa päivää. Chester on minulle todella tärkeä paikka ja olin jo pitkään halunnut käydä siellä Laurin kanssa. Saapuessamme asemalle huomasimme hauskan jutun, jonka olin unohtanut: Chesterissä haisi ihan navetalle! Lauri oli siitä ihmeissään, mutta selitin että kaupungissa ei ole jatkuvasti vastaavaa hajua, välillä vaan 😀

Olin todella innoissani kävellessämme Chesterissä, minulle pitkästä aikaa ja Laurille ensimmäistä kertaa. Näytin tien, jota pitkin kävelin eniten, sillä se tie johtaa kaupungilta vanhaan kotitalooni. Nykyinen asukas piti entisen huoneeni ikkunaa auki samalla tavalla kuin olin itsekin pitänyt.

Kiertelimme kampuksella, kävimme kirjastossa vessassa ja kirjakaupassa ostamassa yliopiston logolla varustetun muistivihon. Olisin halunnut ostaa uuden yliopistohupparin, mutta kokoni oli harmiksi loppunut.

Kello tuli liki puolta päivää ja alkoi olla nälkä, joten menimme sympaattiseen The Bouverie-pubiin lounastamaan. Saimme kiireetöntä ja henkilökohtaista palvelua päivän ensimmäisinä asiakkaina. Burgereiden kyytipoikana otimme alkoholijuomat, minä siiderin ja Lauri oluen pubilounaan kunniaksi.

Bouverista kävelimme tiilitalojen vierustaa kohti keskustaa ja ylitimme kanaalin kaupunginmuureille, joiden päälle kipusimme. Chesteriä ympäröi roomalaisaikoihin juurensa ulottavat muurit, joita kiertämällä näkee Walesiin asti.  Ohitimme kaupungin linnan, kun Lauri pysähtyy suutelemaan ja polvistuu eteeni sormusrasia kädessään. Minua kosittiin ❤ Tämä oli tähän astisen elämäni romanttisin hetki. Kosinta tuli täytenä yllätyksenä ja olin otettu siitä, miten Lauri oli suunnitellut kaiken kauniiksi etukäteen. Sormukset oli ostettu hyvissä ajoin ja harkiten, ja hän oli piilottanut sormukset sukan sisään, jotta yllätys ei paljastuisi. Olin haaveillut juuri tällaisesta tavasta lupautua toiselle ❤

Jatkoimme matkaa muureja pitkin eteenpäin onnellisena kihlaparina ❤ Pysähdyimme välillä valokuvaamaan joenvartta, amfiteatteria ja Eastgaten kelloa, mikä on maan kuvatuin kello Big Benin jälkeen.

Kihlausta juhlistimme englantilaisella cream teallä. Söimme skonssit vaniljachain makuisen teen kera Mad Hattersin teehuoneessa. Loppupäivänä kiertelimme kaupoissa ja istuimme pari tuntia perienglantilaisessa The Boot Inn pubissa ennen junamatkaa takaisin Lontooseen. Aivan ihana päivä ❤

<3: Linda

Ylellisyyttä ja rosoisuutta

Ilma suosi meitä myös loman toisena aamuna. Menimme Hyde Parkiin kävelylle. Ihmettelimme paikallista tapaa pitää koirat puistossa vapaana: omistaja saattoi kävellä määrätietoisesti jopa 100 metriä koiransa edessä luottaen siihen, että kyllä se siellä perässä pysyy. Ihanaa että koirat saa kulkea vapaasti.

Menimme Harrodsin tavarataloon tutkimaan valikoimaa ja rikkaita arabialaisia, joita oli tavaratalossa paljon. Tavaratalo on sisältä kuin palatsi egyptiläisine hieroglyfeineen ja ylellisyyden tuntuineen. Ostimme lounassalaatit ja tuliaisiksi kaakaota. Lähdimme tavaratalosta kävellen etsimään puistoa tai edes penkkiä missä ruokailla, mikä ei ollut kovin helppo tehtävä sillä Knightsbridgen alueella on vain yksityisiä puistoja. Kävelimme noin puoli tuntia kunnes löysimme vilkkaan liikenteen keskellä olevan aukean ja istahdimme penkille syömään salaattia. Se oli ehkä paras salaatti koskaan. Kuvausintoni oli näemmä laanntunut, sillä otin todella vähän kuvia tänä päivänä.

Sää oli muuttunut koleammaksi ja penkillä syödessä tuli kylmä, joten hyppäsimme doubledeckeriin tietämättä bussin määränpäätä. Hypättiin pois Claphamissa. Seutu ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta, ja menimme Starbucksiin ilmaisen wifin vuoksi pohtimaan mitä seuraavaksi. Nykyisin Lontoossa asuva opiskelukaverini oli laittanut viestiä saatuaan somessa selville meidän olevan hoodeilla, joten suuntasimme hänen asuinseudulleen Brick Lanen lähettyville. Paikallisoppaan johdattamina menimme kuppilaan juomaan ja juttelemaan. Aurinko paistoi välillä niin kuumasti, että siinä sai lekotella pelkkä toppi päällä. Opiskelukaverini kanssa kävelimme vielä hänen trendikkäällä asuinalueellaan, jota kutsutaan uudeksi Camdeniksi.

Shoreditchistä menimme Westfieldin ostoskeskukseen toisen ja kolmannen zonen väliin. Westfield on älyttömän suuri ostoskeskus, ja kyllä siellä pää meni aika pyörälle. Mukaan lähti Ted Bakerin meikkipussi ja OriginalSourcen minttusuihkusaippua, mikä tuntuu iholla kihelmöivältä ja viilentävältä. Ostimme kauppakeskuksen Marks&Spencer ruokashopista vielä iltapala hostellilla syötäväksi. Jalat oli aivan loppu kaikesta kävelystä ja uni tuli taas nopeasti.

<3: Linda

Turistit Lontoossa

Blogi on ollut talviunilla, mut enköhän tätä omaan epäsäännölliseen tahtiini päivitä 🙂 Olin maaliskuussa Laurin kanssa Englannissa lomalla ja siellä Lauri yllätti mut mitä suloisimmalla tavalla ❤ Siitä lisää hieman myöhemmin.

Meillä oli iltalento Lontooseen, joten aamulla herättiin virkeinä ja innostuneina loman ensimmäiseen päivään. Majoituttiin Astor Queenswayssä aivan Hyde Parkin vieressä ja suunnattiin sinne ihastelemaan keväistä puistoa. Kevät oli Englannissa paljon pidemmällä kuin Suomessa ja tuntui mahtavalta kävellä ulkona auringonpaisteessa ilman toppatakkia. En muistanut kuinka suuri puisto se oli, Porin Kirvatsi on kuin takapiha siihen verrattuna. Suunnattiin Hyde Parkista kohti Green Parkia ja St. James Parkkia niiden välissä sijaitsevan Buckinghamin palatsin vuoksi ja sattumalta osuttiin paikalle juuri vahdinvaihdon aikana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin kyseistä seremoniaa todistamaan vaikka olen käynyt Lontoossa monta kertaa aikaisemminkin. Pidin seremoniassa viihdyttävänä soittokuntaa ja tahdissa liikkuvia vartijoita.

Seremoniasta menimme apostolinkyytiä kohti Big Beniä. Budjettimatkaajina pysähdyttiin matkan varren Tescossa ostamassa lounaat. Englannissa on paljon kehittyneemmät valmisruokamarkkinat kuin Suomessa, sillä siellä myydään lähes mitä tahansa pakattuna mukaan otettaviin rasioihin aterimineen edullisesti. Ostin lounaaksi pasta-aterian, pullovettä ja jälkiruokaleivoksen. Istahdettiin Big Beniä vastapäätä olevan toimistorakennuksen portaille syömään ja tutkimaan ihmisvilinää sekä autoja: Laurista kehkeytyi reissun aikana varsinainen autobongari, mikä oli minulle aivan uusi puoli hänessä.

Eka päivä oli omistettu pakollisille turistikohteille, joten parlamenttitalolta käveltiin vielä Trafalgar Squarelle ennen Camden Towniin menevään kaksikerrosbussiin livahtamista. Tällaisena hieman heikkolahjaisempana autoilijana arvostan todella paljon Lontoon bussikuskien ammattitaitoa, sitä miten ketterästi he osaavat niitä busseja ajaa ahtailla ja ruuhkaisilla kaduilla. Camden Town oli kuten ennenkin: turistien kansoittama paikka täynnä urbaaneja liikkeitä, piraattitavaraa, krääsää, käsitöitä, ihan mitä tahansa. Meitä kiinnosti eniten katuruoka. Pääsyimme venezuelalaiseen katukeittiöön Arepazoon tarkkailtuamme vaihtoehtoja katutason yläpuolella olevasta baarista, sillä Arepazossa oli jatkuvasti jonoa, joten päättelimme ruuan olevan tuoretta ja herkullista. Arepazossa tarjoiltiin arepatoja, jotka ovat rasvassa paistettuja, maissijauhosta tehtyjä pitaleivän tyylisiä pussukoita. Täytteeksi otin mustapapuja, lihaa, avokadoa, juustoa, pico de galloa kruunattuna friteeratulla banaanilla. Oli aivan tajuttoman rasvaista mutta myös todella hyvää!

Camdenista otettiin bussi vielä enemmän pohjoiseen Hampstead Heathiin. Hampstead Heath on valtava puistoalue kauniin asuinalueen vieressä. Siellä huomasi heti, että oltiin perus turistialueiden ulkopuolella paljon hiljaisemmalla alueella, sillä puistossa ei ollut ihmisiä nimeksikään verrattuna vaikka Hyde Parkiin. Toki sielläkään ei nyt aivan yksin saanut vihreydestä nauttia ja rauhoittua. Oltiin aika väsyneitä eikä kovin pitkälle jaksettu kävellä, vaan rojahdettiin aika pian nurmikolle lepäilemään. Hampsteadin jälkeen suunnattiin vielä Hamleysin lelukauppaan ja Oxford Streetin Primarkkiin ostamaan sateenvarjo varmuuden vuoksi, jonka jälkeen mentiin iltapalaostosten jälkeen hostellille ansaituille yöunille.

<3: Linda

Joulu Torontossa

Iloista joulunaikaa kaikille! Tänä joulu oli aikamoista kiertämistä paikasta toiseen, sillä muutamassa päivässä vierailimme seitsemässä paikassa: isäni, äitini, pappani, mummuni, isäni uuden vaimon vanhempien ja Laurin kahden veljen luona. Muutama vuosi sitten vietin sen sijaan erilaisen joulun Ontarion pääkaupungissa Torontossa, ensimmäistä kertaa poissa Suomesta ja sukulaisista. Olin matkassa viikon verran ja siihen kuului Toronton lisäksi yhden yön retki Niagaran putouksille. Lensin Thunder Baystä Torontoon yksin, jossa matkaseurani odotti minua. Hostellimme oli huippukiva, Canadiana Backpackers Inn, joka oli siisti, tunnelmallinen ja hyvällä sijainnilla. Harmikseni otin reissulla todella vähän kuvia! Muistan, että kaupungissa oli tuohon aikaan todella kylmä mikä vähensi kuvausintoani.

Kuva: Pinterest

Kuvittelin, että hostellissa olisi joulun aikana hiljaista, joten yllätyin siitä että hostelli oli aivan täysi! Muut asukkaat olivat minun ja matkaseurani kaltaisia nuoria opiskelijoita, joiden kodit olivat liian kaukana ja olivat siksi päätyneet viettämään joulun matkustellen lähialueilla. Tutustuimme brasilialaisiin, jotka opiskelivat myös Lakeheadissä, mikä oli ihan huikea juttu sillä lähimmät Lakehead-ystäväni olivat siellä vain syysperiodin, mutta minulla oli vielä pitkä kevätperiodi edessä.

Jouluaaton herkkuja

Joulupäivänä Torontossa oli jäämyrsky sekä kaikki paikat olivat kiinni, joten vietimme sen hostellissa hengaillen. Katsoimme Les Miserablesin uuden japanilaisen ystävämme kanssa. Tämä japanilainen opiskeli Yhdysvalloissa ja matkusteli Kanadassa joululoman ajan. Hän oli kova Suomi-fani ja innostui kovasti tutustuessaan meihin. Yleensä hostelliystävyydet jäävät sen yhden reissun pituisiksi, mutta tämä japanilainen tulikin seuraavana syksynä Helsinkiin Aalto-yliopistoon vaihto-oppilaaksi, joten pystyimme näkemään usein! Pääsin näyttämään Porinkin hänelle yhden marraskuisen viikonlopun aikana.

Kolmantena jouluystävänä oli italialainen, joka oli muuttanut Torontoon etsimään töitä kokkina. Tämä oli melko kätevä ystävyys, sillä hän kokkasi meidän ruuat joka päivä! Saimme syödä loistavaa italialaista pastaa päivittäin 🙂 Joulu meni siis aikalailla tutustuen uusiin ihmisiin.

Matkaseura, italiaano ja minä

China Town

Käytiin viikon aikana huimat kaksi kertaa ulkona syömässä, kerran Torontossa ja kerran Niagaralla. Torontossa menimme China Townissa Goldstone Noodle Restauranttiin. Valitsimme paikan niinkin loogisesti, että koska se oli täynnä aasialaisen näköisiä ihmisiä, sen on pakko olla hyvä paikka. Ja niin se olikin! 🙂

Torontosta on vain tunnin bussimatka yhdelle maailman seitsemästä ihmeestä eli Niagaran putouksista. Niagaran putoukset sijaitsevat Kanadan ja Yhdysvaltain rajalla, osa putouksista sijaitsee toisessa maassa ja osa toisessa. Putoukset ovat suuri turistirysä ja se oli todella näkyi niitä ympäröivässä kaupungissa, joka oli kuin mini Las Vegas kasinoineen ja vilkkuvaloineen.

Kuva: Pinterest

Miksei omat kuvat ole ikinä niin kauniita kuin Pinterestissä?

Kun kerran Niagaralla oltiin, niin olihan niitä putouksia pakko mennä katsomaan myös rajan toiselta puolen. Tätä mahdollisuutta en kuitenkaan ollut ajatellut ennen paikan päälle saapumista, joten passini sijaitsi Torontossa. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, joten kävelin matkaseurani kanssa siltaa pitkin rajalle, ja kerroin siellä virkailijalle passini fyysisen sijainnin. Tämän jälkeen keskustelu virkailijan kanssa kävi jotakuinkin seuraavasti:

• Where are you from?
• Finland.
• Do you have any ID?
• I have a driving licence. (Näytin ajokorttini).
• How long you gonna stay?
• About an hour.
• Welcome.

Pääsin siis ilman passia Yhdysvaltoihin! Mitä ihmettä! Putoukset eivät olleet niin hienoja USAn puolella kuin Kanadassa, mutta tulipahan käytyä. Ongelmat kuitenkin alkoivat Kanadan rajalla, jossa olisi pitänyt myös näyttää passi. Siellä sitten yritin selittää, että passini on Torontossa ja olin päässyt ilman passia Yhdysvaltoihin, mitä ei virkailija tohtinut uskoa. Eikä Kanadaan ole kuulemma mitään asiaa ilman passia. Jouduimme yli tunnin odottamaan kauhistuneena Kanadan rajalla, jolloin mietin ihan oikeasti maasta karkottamista ynnä muita kauhuskenaarioita. Onneksi pääsin nuhtelujen kanssa takaisin maahan! Olin niin iloinen siitä että minulla oli voimassa oleva opiskelijaviisumi Kanadaan, mitä esimerkiksi matkaseurallani ei ollut, koska hän viipyi alle puoli vuotta maassa ja silloin sitä ei tarvita. En kyllä enää tästä lähin poistu mistään maasta ilman passia edes Schengen-alueella.

Niagaran alueella on putousten lisäksi useita viinitiloja. Pääsimme kiertämään viinitiloja paikallisoppaan kanssa, sillä yhden opiskelijaystävämme vanhemmat asuvat paikkakunnalla ja hän oli viettämässä joulua vanhemmillaan. Kävimme muistaakseni kolmella viinitilalla, joista yksi oli todella iso ja kaksi oli pienempää. Kanadan erikoisuutena on jääviini, jota tehdään jäätyneistä rypäleistä ulkona. Ostin matkamuistoksi yhden pullollisen, vaikka se oli ihan tolkuttoman kallista.

Vive la France

Selasin vanhoja kuvia ja huomasin, etten ole koskaan julkaissut kuvia Ranskan matkoiltani missään, lukuunottamatta joitakin yksittäisotoksia. Olen käynyt Ranskassa kahdesti, ensimmäisen kerran elokuussa 2012 ja toisen kerran elokuussa 2014. Kesäihmiselle alkusyksy on säiden puolesta ihanteellinen matkustusaika! Ensimmäisellä reissulla vietin muutaman päivän Pariisissa, josta junailin itseni Bordeauxiin 10 päiväksi. Sieltä palasin samaa reittiä takaisin Pariisin ja Suomeen. Toisella kertaa lensin suoraan Bordeauxiin ja olin siellä muistaakseni myös 10 päivää. Kohteeksi Bordeaux on valikoitunut siitä syystä, että muutamia vaihtarikavereitani asuu siellä. Pidän kaupungista paljon, ja pidän siitä huomattavasti enemmän kuin Pariisista, jossa ärsytti turistimassat ja lukuisat huijausyritykset. En ole missään muualla kuin Pariisissa kohdannut niin montaa vedätysyritystä päivän aikana! Mielikuva hedonistisesta rakkauden kaupungista vesittyi nopeasti. Kokemus olisi varmaan ollut erilainen, jos olisin liikkunut enemmän turistikohteiden ulkopuolella.

Lähdin molemmille reissuille pienellä budjetilla. Majoituksesta minun ei tarvinnut huolehtia, sillä asuin ystävieni luona lukuunottamatta Pariisia, jossa sohvasurffasin kiinalaisen opiskelijan luona. Ensimmäisellä matkalla olin ystäväni ja hänen  isänsä luona, joka oli nuorena 60-70-luvulla seikkaillut pitkin Eurooppa. Hän kertoi minulle tarinan siitä, kun oli roadtripillä Suomessa ja nähnyt tien toisella puolella liftaavan kauniin tytön. Hän oli ystävineen päättänyt pysähtyä, vaikka tyttö oli menossa toiseen suuntaan kuin he. Ranskalaiset herrasmiehet ilmeisesti hurmasivat tytön, koska tämä päätti muuttaa suunnitelmiaan, hyppäsi ranskalaisten autoon ja vietti heidän kanssa kolme päivää! 🙂

Matkalla Pariisin lentoasemalta (en muista kummassa niissä olin) tutustuin samalla lennolla olleeseen suomalaiseen tyttöön, joka oli tullut tapaamaan kaupungissa asuvaan siskoaan. Juteltuamme kävi ilmi, että molempien hostilla on seuraavana päivänä menoa, sovimme viettämämme päivän Pariisissa yhdessä. Olipa ihanaa kierrellä Pariisia mukavassa seurassa! 🙂

Eiffel-torni ylhäältä kuvattuna

Seine

Seuraavissa kuvissa ollaan jo Bordeauxissa. En edes muistanut ennen näiden kuvien uudelleen katselua, että tällä ensimmäisellä reissulla tuli käytyä jossain viinitilalla.

Oli hauskaa huomata, miten paljon enemmän otin kuvia toisella reisulla kuin ensimmäisellä. Toisella reissulla minulla oli jo käytössä älypuhelin, ja sillähän on huomattavasti näppärämpää räpsiä kuin digikameralla.

Vierailu ystävieni opinahjoon, Université Michel de Montaigne Bordeaux 3

Kauniit ranskattareni Place de la Boursella

 

Bordeaux’ssa on Euroopan pisin ostoskatu, Rue Ste Catherine

Vietettiin lokoisa päivä jossain puistossa ja pelattiin mm. ranskalaista liikennekorttipeliä

Parhaiden viinien alkulähteellä St. Emilionissa

 

Mitä Ranska olisi ilman ruokaa ja juomaa! Pääasiassa haettiin opiskelijaystävällisesti ruoka torilta ja kaupasta ja syötiin Daphnén asunnolla. Viiniä oli toki joka päivä ruokajuomana. Silloin tällöin käytiin ulkona syömässä. Kuvassa on simpukoita, ankkaa ja herkkusuiden suosikkijälkiruoka: Café Gourmand. Ei tarvitse valita mitä ottaa, sillä se sisältää pienen maistiaisen useista eri jälkiruoista. Nam! 🙂

Reissulla tuli käytyä myös uimassa Atlantilla, mutta harmikseni biitsipäivästä ei ole lainkaan kuvia. Näitä selaillessa tuli kova ikävä takaisin Ranskaan! Bordeaux on kohteena ihan huippu:

• kaupunkiloman hyvät shoppailumahdollisuudet
• kiinnostava historia ja turistiystävälliset museot
• viinitilat!
• yleisesti ruoka ja juoma
• turvallinen
• hyvät säät
• halutessa pääsee myös makoilemaan rannalle

<3: Linda

Vanha koti Brittein saarilla

Englannin vaihtoajan muistelu jatkuu jälleen, tällä kertaa kodin esittelypostauksella 🙂 Kodin jaoin ranskalaisen vaihto-oppilaan ja neljän britin kanssa. Hyvä, että vaihtarit laitettiin sekaisin natiivien kanssa 🙂

Sain asunnon yliopiston kautta helposti. Asuntovaihtoehtoja oli kolme, jotka perustuivat siihen, tehdäänkö ruoka itse vai syödäänkö kaikki tai osa aterioista ruokalassa. Nämä oli nimetty self-catered, semi-catered ja full-catered -asuntoloiksi. Luonnollisesti full-catered-asuntolat sijaitsivat kampuksella mahdollisimman lähellä ruokalaa, muut asunnot sijaitsivat arvioni mukaan maksimissaan vartin kävelyn päässä kampuksesta. Valitsin self-catered-asunnon, sillä olin lukenut kauhutarinoita Englannin rasvaisesta ja huonosta yliopistoruoasta. Ennakkoluuloni osoittautui osittain vääräksi, sillä omilla valinnoilla pystyi vaikuttamaan yliopistoruuan sisältöön. Tarjolla oli toki ranskalaisia joka aterialla, mutta vaihtoehtona oli aina esimerkiksi semiterveellinen wokkiannos, joka paistettiin suoraan edessä valituista aineksista. Aluksi tein kaikki ruuat kotona ja söin siellä, kuten asuntovaihtoehtooni kuului. Minulla oli kuitenkin läheisiä ystäviä, jotka asuivat full-catered-asuntolassa ja söivät siis kaikki ruokansa yliopistolla. Tästä johtuen päädyin ostamaan loppulukuvuodeksi meal schemen, joka sisälsi päivällisen joka arkipäivä yliopistolla. Tämä oli ehkä yksi parhaita ostoksia mitä tein, sillä oli erityisen mukavaa etenkin deadlinejen lähestyessä katkaista päivä syömällä ystävien kanssa. Samalla välttyi tiskaukselta ja kokkaukselta meidän ei-yleensä-niin-puhtaassa keittiössä.

Tässä siis kotini! 🙂 Talo sijaitsi kampuksen reunamilla Parkgate Roadilla. Ensimmäinen musta ovi oikealla oli meidän ja ovesta viistosti vasemmassa yläkulmassa oleva ikkuna oli minun. Talo on kaksikerroksinen. Siellä on kuusi makuuhuonetta, keittiö, kaksi kylpyhuonetta joiden yhteydessä oli wc:t, eteinen ja takaeteinen, josta pääsi ”takapihalle”. Tilaa asunnossa oli seitsemälle opiskelijalle, sillä yksi huoneista oli double room eli jaettu huone, mutta meidän aikana siinä asui vain yksi opiskelija. Makuuhuoneet olivat eri mallisia ja eri kokoisia. Vuokra oli kuitenkin sama huoneen koosta riippumatta, mikä oli minusta epäreilua sillä isoin huone oli tuplasti niin iso kuin oma huoneeni.

 

Talo

 

49 Parkgate Road

 

49

 

 

 

Parkgate Road oli pitkä tie! Kuvan otin kävellessä keskustasta kotia kohti

 

Tältä näytti astuessa sisälle taloon 🙂 Näkyvä ovi johti keittiöön minkä lisäksi alakerrassa oli kaksi makuuhuonetta, takaeteinen ja kylppäri.

 

Eteisessä oli myös ilmoitustaulu, missä oli tärkeitä ohjeita ja jonne tuli erinäistä infoa.

 

Portaikon yläpäässä on ovet kolmeen makuuhuoneeseen, joista keskimmäinen oli omani

 

Safety first, palosammuttimia oli kaikkialla

 

Huoneessani oli punainen kokolattiamatto, yhden hengen sänky, työpöytä- ja tuoli, vaatekaappi, kenkäteline ja pesuallas. Huone oli pieni ja jokseenkin hauskan muotoinen. Inhosin sitä aluksi suuresti, mutta aikaa myöten sopeuduin ja opin pitämään sitä. Ostin huoneen seinälle julisteita, asia, jota luulin etten teini-iän jälkeen enää tee, mutta ajattelin että tähän elämäntilanteeseen ja huoneeseen julisteet sopivat mitä mainioimmin! Se oli hyvin vapauttavaa.

Huone kaikessa autenttisuudessaan 😀

 

 

 

Kätevä muistutus, sillä ovi meni aina lukkoon kiinni mennessään. Etenkin yöllisillä vessakäynneillä olin neuroottinen avaimien suhteen. Muistutuksesta huolimatta porterit joutuivat tulemaan avamaan milloin kenenkin ovea.

 

Ikkunanäkymä

 

Ikkunanäkymä

 

Sitten päästään keittiöön. Siellä oli hella, kaksi jääkaappia, pakastin, kaappitilaa ja yksi pesuallas. Jokaisella meillä oli omat ruokakaapit, mutta muu säilytystila oli yhteistä, samaten kaikki astiat ja ruuanlaittovälineet olivat yhteisiä. Niitä ei yliopisto tarjonnut vaan ne piti itse ostaa. Briteille vanhemmat olivat onneksi hankkineet hyvät välineet ensi kotiin, joten ei tarvinnut tuhlata paljoa rahaa niihin. Keittiö näytti yleensä jokseenkin tältä ellei jopa likaisemmalta, niin voitte kuvitella ettei ruuanlaitto hirveämmin houkutellut. Kodin yhteiset tilat siivosi kerran viikossa siivooja, joten mikäli halusi kokkailla puhtaassa ympäristössä torstai oli siihen paras päivä.

Silloisten kämppisten kanssa ei sovittu kodin säännöistä oikeastaan lainkaan. Kaikki jotenkin loksahti silti paikalleen ja tulimme hyvin toimeen. Bakteerikammoiselle tai siisteyttä erityisesti arvostavalle ihmisille siivoussäännöistä sopiminen olisi varmasti ollut elinehto. Sopeuduin sotkuun hyvin, vaikka nyt Suomessa tällainen keittiö ei tulisi kuuloonkaan.

Sopeutuminen ei tapahtunut kuitenkaan hetkessä. Aluksi järkytyin esimerkiksi siitä, että brittikämppisten tiskatessa he eivät huuhdelleet astioita vaan laittoivat ne saippuaisina kuivumaan! Kysyinkin että eivätkö he lainkaan huuhtele saippuaa pois, mutta en tarkkaan muista saamaani vastausta. Asenne oli että mitäs sillä niin väliä. Päätin olla välittämättä asiasta ja elää maassa maan tavalla, huuhdellen kuitenkin jokaisen astian ennen käyttöä. Pikku hiljaa integroiduin enemmän ja enemmän, sillä lopulta en itsekään enää viitsinyt huuhdella saippuaa astioista pois. Palattuani Suomeen aloin jälleen tiskaamaan suomalaiseen tyyliin.

Safety first! Siivooja jätti tämän aina muistuttamaan märästä lattiasta

Tässä talo takaa 🙂 Meille muodostui kyseenalainen tapa pitää takaovea aina auki. Sitä käytettiin paljon, sillä sitä kautta pääsi nopeammin yliopistolle kuin kiertämällä etuoven kautta ja se oli hyvin kätevää. Kerran kuitenkin naapurin brittipojat keksivät tehdä jekun tulemalla takaovesta sisään ja viemällä keittiöstä kaikki juomalasit! Siinä sitten ihmeteltiin missä ne ovat, mutta tietysti lasit saatiin takaisin.

 

 

Pidin asunnosta paljon. Siinä oli omat puutteensa, mutta talo oli jotenkin todella sympaattinen ja siitä tuli nopeasti koti. Siellä oli aina vilskettä, sillä viisi kämppistäni olivat hyvin sosiaalisia tapauksia ja meillä oli aina ovet auki vieraille. Keittiöstä kuului aina joko ranskaa tai englantia ja meteli oli välillä kova. Omat 23-vuotissynttärit talossa muodostuivat legendaarisiksi, monestakin syystä. Muutaman yön nukuin asunnossa yksin ja silloin pidin huolen, että kaikki ovet ovat lukossa ja valot on päällä. Oli lievästi jännää! Lopuksi vielä vaihtoaikainen selfie 🙂

Hyvää pääsiäissunnuntaita! Ollaan saatu nauttia pääsiäisen ajan Star Warsseista Foxilla, ihan parasta 🙂 Yodasta tuli uusi idolini.

<3: Linda

 

Vihreitä enkkumaisemia

Edellisen kirjoituksen innoittajana oli kokemani Englanti-kaiho. Muistot ja maisemat jäivät vieläkin mietityttämään, joten saarivaltakuntateema jatkuu saman tien. Ihastuin aika tavalla Chesterin sieviin viheralueisiin ja kaupunkiympäristön puihin, nurmikoihin ja pensaisiin. Monesti lähdin yksin kävelyille paikkoihin, joissa en ollut ennen käynyt ja löysin kauniita viheralueita. Pidin siitä, että kaikki paikat joita esittelen seuraavissa kuvissa, olivat saavutettavissa jalan kulkien. Rauhoittuminen luontoympäristössä oli helppoa ja erittäin miellyttävää vastapainoa vaihto-opiskelijan railakkaaseen arkeen 🙂

Kävelyretkellä ystäväni M:n kanssa kohti Walesia

 

Pieni asfalttikuja samalta retkeltä Walesiin

 

Täydellinen piiloleikkipaikka

 

Siisti asuinalue

 

Pusikossa

 

Hobittitalo? 🙂

 

Rauhaisa asfalttikuja

 

Lenkkeilijöiden suosima tie

 

Ydinkeskustan liepeellä

 

Chesterin kanaali

 

Sorsia kanaalissa

 

On tärkeää, että kaupungissa on puistoja ja viheralueita, jonne voi mennä rauhoittumaan. Niiden lisäksi Chesterin hienona puolena on kaunis rakennuskanta, jonka vuoksi hieman erilaisessa ympäristössä kasvaneena jopa ydinkeskustassa oleminen ja talojen katselu oli rentouttavaa. Olen kiitollinen siitä, että päädyin juuri tuohon paikkaan viettämään vuoden elämästäni.

<3: Linda

 

 

 

Making a long story short -kuvia Chesteristä

Jos minun pitäisi nimetä aikuiselämäni vaikuttavimmat vuodet yksi niistä olisi ehdottomasti lukuvuosi 2011-2012, jolloin olin vaihto-opiskelemassa Englannin Chesterissä. Lukuvuosi sisälsi paljon iloa, uusia kokemuksia, kansainvälisiä ystäviä, kulttuurikylpyjä, punatiilisiä rakennuksia, ällistyttävää historiaa ja historian kerrostumia asuinympäristössä. Kasvoin henkisesti tuona vuonna enemmän kuin koskaan ennen ja sen jälkeen, sain rutkasti itsevarmuutta ja olin onnellisempi kuin ikinä aiemmin. Lukuvuosi oli niin merkittävä että tulen varmasti palaamaan sen antiin myöhemminkin, mutta nyt haluan jakaa kuvia tuosta uskomattomasta kaupungista jossa kaikki tapahtui.

Chester sijaitsee luoteis-Englannissa (englanniksi North West England) aivan Walesin rajalla. Se on yksi maan varakkaimmista kaupungeista ja siellä sanotaan olevan eniten miljonäärejä Lontoon jälkeen. Lähimpiä suuria kaupunkeja ovat Liverpool ja Manchester. Chesterin ovat perustaneet roomalaiset vuonna 75 jaa.,  jolloin linnoitukseksi tarkoitetun paikan nimi oli Deva Victrix. Roomalaisten perintönä kaupungissa on muurit ydinkeskustan ympärillä ja muurien ulkopuolella amfiteatteri. Chesterin erikoisuutena ovat keskiaikaiset kahdessa kerroksessa olevat kauppakäytävät eli ”rowssit”. Näiden lisäksi kaupungin tunnusleimaisena piirteenä ovat Tudor-talot. Chesterissä sijaitsee myös Iso-Britannian toiseksi kuuluisin kello Eastgate Clock.

Näkymä kaupunginmuureilta yhdelle pääkaduista, Eastgate Streetille

 

Eastgate Clock, Britannian toiseksi kuuluisin kello

 

Eastgate Clock Eastgate Streetiltä kuvattuna

 

Eastgate Streetin kahdessa kerroksessa kulkevat kauppakäytävät

 

Kaupunginmuureilta

 

Northgate Streetillä on ihania punaisia puhelinkoppeja

 

Northgate Street

 

Optikkoliike, jonka ohi kulkiessa pystyi kuvittelemaan elävänsä jotain muuta aikakautta.

 

River Dee, jonka mahdollistamien yhteyksien vuoksi roomalaiset perustivat linnoituksen Chesterin paikalle. Kuva otettu kaupunginmuurilta.

 

Romanttinen River Dee

 

Vähemmän glamouria ja niin ihanan brittiä Chesteriä

 

Huolimattomampi talo ja puutarha

 

Taustalla olevat kolme kerrostaloa taisivat olla Chesterin ainoat tuontyyppiset

 

Jos aamulla oli heikko happi tai muuten halusi välttyä aamiaisen laitolta, Chesterissä Full English Breakfast kuului nauttia tässä legendaarisessa Cafessa Garden Lanella.

 

Rakastan näitä taloja ja katuja!

 

Oma kotitaloni Parkgate Roadilla 🙂

Aina häkellyn siitä miten kaunis kaupunki Chester on! Tuonne matkustan vielä joskus uudestaan. Näitä Chester-kuvia riittää vielä moneen postaukseen, joten jossain vaiheessa esittelen tarkemmin ainakin kotini, kampuksen ja ympäröivän luonnon.

<3: Linda